Hallitus järkytti esityksillään
Kyllä alkoi ankeasti tämä päivä. Ensin julkaistiin puolustusvoimien uudistus, joka rankasti koettelee juuri Keski-Suomea. Keuruun ja Jämsän Hallin varuskunnat ajetaan alas. Tuntui, että tätä ei voi todeksi uskoa. Miksi meidän maakunnan oma ministeri kokoomuksen Henna Virkkunen ei saanut torpattua näin järkyttävää suunnitelmaa? Kyseessä on näillä paikkakunnilla noin viidensadan työpaikan menetyksistä, puhumattakaan kaikista kerrannaisvaikutuksista. Olen todella pettynyt ja murheellinen.
Ja tämän päälle uusi kuntakartta ja suunnitelmat tulivat nähtäväksemme. Yritän jollain tavoin aina löytää asioista positiivisen puolen, mutta nyt kyllä järkytyin niin paljon, että ajattelen vain, että eikö mikään riitä! Tunnelma on valitettavasti sellainen, että Kreikkaan lapioidaan rahaa, mutta omassa maassa ajetaan kaikki alas. EU:n velkamaiden takia joutuvat suomalaiset yhä tiukemmille. Uudistuksia tarvitaan, mutta ylhäältä päin saneltu rajojen siirtely ei tuo minkään tutkimusten valossa taloudellista hyötyä. Kyse on siis poliittisesta ideologiasta, joilla sivummalla asuvien kansalaisten ääni halutaan vaimentaa. Hallitus sanelee ja lähtee sitten kuntakierrokselle kertomaan mitä tuleman pitää.
Hallituspuolueet haluavat keskittää palvelut ja ajaa kunnat pakkoliitoksiin. Edellisen hallituksen aikana hyväksi todettu malli vapaaehtoisesta yhteistyöstä ja kuntaliitoksista aiotaan unohtaa kokonaan. Keskustan mielestä paikalliset ihmiset ovat ainoita oikeita henkilöitä päättämään oman kuntansa asioista. Ministeri Henna Virkkunen (kok.) ei esitä muutosta viiden vuoden virkojen betonointiin liitoksien yhteydessä. Tämä olisi ehdoton vaatimus, että yläpään hallintoa voitaisiin kuntasektorilla ohentaa. Sinipuna haluaa mitoittaa lattiat ja kotipalvelun minuutit, mutta ei hallintoa.
Nyt julkistetussa kunta-esityksessä emme saaneet laskelmia myöskään siitä, mitä kustannuksia keskitetyt palvelut aiheuttavat polttoaineissa ja menetetyissä työpäivissä. Kuka pitää huolen maaseudulla asuvista vanhuksista, jos työikäinen väestö pakotetaan muuttamaan taajamiin? Vai onko maalla ikänsä asuneiden vanhusten pakko muuttaa kaupunkiin. Hallitus tuntuu unohtavan, ketkä julkisia palveluja eniten tarvitsevat. Lapset, nuoret ja vanhukset; he, joita työssäkäyntialueet eivät koske, koska he eivät käy töissä.
Kysymyksiä ehdokkaille
Oma presidenttiehdokkaani Paavo Väyrynen putosi täpärästi pois toiselta kierrokselta. Olen kuitenkin ylpeä siitä työstä minkä kunniapuheenjohtajamme teki keskustalaisen kansanliikkeen eteen. Hän kirkasti aatteemme ja suuntamme. Ei ole varmaan enää montakaan suomalaista, joka ei tiedosta, että Suomen Keskustalle koko Suomi on tärkeä Utsjokea myöten. Paavo pisti meidät pohtimaan liittovaltiokehitystä, ymmärtämään sen, että Suomen ei pidä eristäytyä muusta maailmasta, mutta kansainvälistyminen ei saa merkitä päätösvallan luovuttamista muille.
Nyt, kun oma ehdokkaamme ei ole mukana, minä ja yli puoli miljoonaa suomalaista haluaisimme tietää:
1. Suomessa on menossa ennen näkemätön keskittämisen vimma. Hallituksen kuntauudistus ja keskittävä aluepolitiikka uhkaavat johtaa voimakkaaseen sosiaaliseen ja alueelliseen kahtiajakoon. Ihmiset, palvelut ja työpaikat keskitetään suuriin keskuskaupunkeihin. Samalla suomalaisten mahdollisuudet vaikuttaa oman kotiseutunsa asioihin heikkenevät.
Kannatatteko hallituksen keskittämispolitiikkaa vai Keskustan vaihtoehtoa, jossa koko Suomesta ja kaikista suomalaisista pidetään huolta?
Pitääkö Suomessa myös tulevaisuudessa tukea tasapainoista aluekehitystä politiikan keinoin? Miten presidenttinä toimisitte, jotta Suomi kehittyisi yhteiskunnallisesti kestävämpään, oikeudenmukaisempaan ja demokraattisempaan suuntaan?
Sanoudutteko irti laajaa, yli puoluerajat ylittävää vastustusta herättäneestä kuntauudistuksesta? Ovatko kuntien pakkoliitokset hyväksyttävissä missään oloissa?
2. Suomen menestyksen perusta on ollut, että jokaisella suomalaisella on tasavertaiset mahdollisuudet hyvään elämään varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta. Hallitus aikoo tehdä suomalaisten lasten ja nuorten koulutukseen leikkauksia, jotka pahimmassa tapauksessa romuttavat koulutuksen tasa-arvon sekä johtavat monen nuoren syrjäytymiseen.
Miten koulutusleikkaukset mielestänne sopivat yhteiseen huoleen nuorten syrjäytymisestä? Miten presidenttinä toimisitte nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi?
3. Suomen maakunnissa ja maaseudulla on rikkaat luonnonvarat, joita hyödyntämällä meillä on mahdollisuus synnyttää koko maahan uutta työtä ja toimeentuloa. Kotimainen maatalous on edellytys sille, että suomalaisille on myös tulevaisuudessa tarjolla puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa. Myös huoltovarmuuden takia kotimaisen maatalouden turvaaminen on välttämätöntä. Hallitus aikoo leikata sekä uusiutuvan energian edistämisestä että maatalouden kansallisesta tukemisesta.
Hyväksyttekö hallituksen aikeet?
Miten presidenttinä vaikuttaisitte siihen, että Suomessa on myös tulevaisuudessa elävä maaseutu sekä kannattava maa- ja metsätalous?
Väyrynen presidentiksi!
Mitä vaikeammat ajat, sitä laajakatseisempaa ja kokeneempaa johtajaa kaivataan. Tällainen on Paavo Väyrynen.
Näyttöä entisestä ja taitoa tulevaisuuden tekoja varten. Siksi valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen!
Hyvä ehdotus Sarkozy!
Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ehdotti veron perimistä valuutan siirroista. Olen ehdottomasti samoilla linjoilla. Blogissani olen useammankin kerran ottanut kantaa rahoitusmarkkinaveroon. Onko Suomi vaikuttanut siihen tärkeimpään, mitä ihmiset haluaisivat kuulla, siihen, että kansantalouksien varat eivät jatkossa valuisi miljardivoittoja tekeville spekulanteille. Rahoitusbisnes on nykypäivänä ainoa elinkeino, jota ei veroteta lainkaan. Vaadin pääministeri Jyrki Kataista (kok) ilmoittamaan kantansa rahoitusmarkkinaveroon. Nyt punnitaan tehdäänkö politiikkaa rahamiesten vai kansalaisten ehdoilla. Katainen on puhunut useaan otteeseen niskalenkin ottamisesta markkinavoimista. Nyt siihen avautuu mahdollisuus. Politiikan tulee olla isäntä, markkinatalouden renki. Rahoitusmarkkinaveroilla voidaan kerätä yksinomaan Euroopassa peräti 250 miljardia!
Euro on vain valuutta!
Mitä isompi ja monimutkaisempi asia, sitä selkeämmäksi se on koetettava pelkistää! Mielestäni tätä eurokriisiä voisi hyvin verrata suomen 90- luvun pankkikriisiin. Silloin paikallisten säästöpankkien johtokuntien jäsenet kantoivat yhteisvastuullisesti seuraukset siitä, että isot johtajat saivat tehdä viisaita päätöksiä ja lainoittaa ylivelkaantuneita yrityksiä. He eivät ymmärtäneet sitä, että ylivelkaisia on mahdotonta pelastaa lisälainalla, he eivät saaneet kaikkea sitä tietoa, mitä heidän olisi pitänyt saada. He antoivat blankon allekirjoitetun paperin ja luottivat ylempään tahoon.
Miten kävi näiden päättäjien? Tappiot hoidettiin yhteisvastuullisesti. Siellä kaatui terveitä yrityksiä, siellä meni koteja ja maatiloja alta, ja siellä on ihmisiä jotka ovat päättäneet päivänsä näitten asioitten takia. Siksi on tärkeätä, että kaikki kansanedustajat saavat oikean tiedon, kun he tekevät päätöksiä näin valtavista Suomen vastuista. En halua kääntää selkääni Euroopalle, mutta en missään tapauksessa voi lähteä järjestelmään, jossa muut voivat käyttää valtakirjaamme avoimesti. Euroopan vakausmekanismin pääomasta 85 prosenttia maksavat voisivat pakottaa pienemmät osuuden haltijat maksumiehiksi niiden tahdon vastaisesti. Eduskunnalta ei edes kysyttäisi, osallistuuko Suomi mahdollisiin miljardirahoituksiin. Maksumiehistä on pulaa kun kriisi tulee. Hirttolavojen vieressä ei kannata pyöriskellä.
Toivottavasti päättäjillä ei ole niin kova into ytimiin, että järki sumenee. Euro on vain järjestelmä, vaihdon väline. Ei valuuttaan pidä rakastua. Raha on ihmisiä varten, eivätkä ihmiset rahaa varten.
Olen usein puhunut ja kirjoittanut rahoitusmarkkinaveroista, siitä että rahan liikkeistä menisi siivu keskuspankeille tämänkaltaisia tilanteita varten. On väärin, että rahan tekeminen pääomia siirtämällä on niin paljon kannattavampaa kuin sen työllä ansaitseminen. Olen ottanut asian esille niin istuntosalissa, kuin oman puolueemme kokouksissa. Kvartaalitalous muuttuisi pitkäjänteisemmäksi, jos rahan liikkeistä edes pieni siivu menisi yhteiseen hyvään. Mikäli rahan liikuttaminen ei olisi niin houkuttelevaa, säilyisivät ihmisten työpaikatkin, kun firmat voisivat pitää työntekijänsä leivissä notkojen yli pelkäämättä, että ensimmäisen tappiollisen vuosineljänneksen jälkeen osakkaat siirtävät rahansa muualle. Yksin minkään maan on vaikea ruveta rahan liikkeitä verottamaan.
Kannatan lämpimästi myös lisää läpinäkyvyyttä, valvontaa ja rahamarkkinoiden säätelyä. Sen lisäksi, että tunnemme pankkien ja pörssien toiminnan, on asetettava pelisäännöt kaupankäynnille myös muualla. Kaupat tulee tietää ja myynnit on rekisteröitävä. Haluan tässä yhteydessä tuoda esille erityisesti pörssien ulkopuolisen kahdenvälisen kaupankäynnin ja johdannaiset.
Aivan toisella otteella on käytävä veronkierron, pankkisalaisuuden ja veroparatiisien kimppuun. Onhan se pöyristyttävää, että jälleen kerran riskit kaatuvat kansalaisille ja rahamiehet siirtävät voittonsa Caymansaarille. Valtioiden tuloja pitää saada kerrytettyä, että velat voidaan hoitaa. Muutoin kaikki valtiot ovat korviaan myöten veloissa ja rahamaailmaa on pakko kumartaa jatkossakin. Politiikka ei saa olla markkinatalouden jatke, vaan tasaava hyvinvoinnin turvaaja. Politiikan on oltava isäntä, markkinatalouden renki. Ensin näin uskoo pieni porukka, myöhemmin joukko laajenee ja joskus vielä toiveistani tulee totta.
Latautuu ...
