Anne Kalmari

Juhlaohjelmaa oli laidasta laitaan. Runoa, laulua, soittoa, näytelmää. Sen jälkeen pitopöytä, jonka kotimaisuutta ei tarvinnut arvailla.Oli mukava jutella eri ihmisten kanssa. Siellähän sitä oli koko yhteiskunnan maaseutumyönteinen kerma.
Sitten Rikun kanssa hotelliin ihan kaksistaan. Pitopöytääkin harvinaisempaa herkkua!

Tänään en liikahda tontiltamme minnekään. Kaipaamme vierihoitoa lasten kanssa. Hmm. 11 ja 12 vuotiaiden. No tarvivat ne vielä…(ja miksei äitikin)

Ote avauksestani:
Vanhempi ikäpolvi on työllään rakentanut sen Suomen, missä nyt elämme. Sotien jälkeen on istutettu ne puut joiden hedelmistä me saamme nyt nauttia.

On ilman muuta selvää, että meidän vuoromme on nyt huolehtia vanhemmasta sukupolvesta. Turvata heille hyvä vanhuus. Hoidon porrastaminen on kaikkien etu. Mahdollisimman lämminhenkinen asumismuoto on varmasti mukava myös asukkaiden näkökulmasta. Vanhuus ei ole sairaus. Olkoon nämä palveluasuntomme esimerkki tämän asian sisäistämisestä. Turvallista ja iloista vanhenemista meille itse kullekin!

Tuija Tiitisen kirja “Tosinainen” pistää ajattelemaan. Perinteisellä kasvatustyylillä (tytöistä kilttejä jne.) jatkamme sukupuolten välistä erottelua taas seuraavaan sukupolveen.

Yhden asian naisten oikeuksien puolustamisessa haluan kuitenkin pistää edelle. Lasten oikeus. Lapsen oikeus rakastavaan aikuiseen tulee mennä aina edelle naisten tai miesten oikeuksista. Pitää muistaa, että elämässä on myös velvollisuuksia, mutta itse asiassa niiden seurauksena se elämän onni syntyy.

Sirkka-Liisa Anttila kertoi vanhemmuuden kustannusten jakautumisesta. Hyvä alku, mutta toimia pitää jatkaa, on mielipiteeni. Samoin hallitus kohensi yrittäjän sosiaalietuuksia. Yrittäjät saavat jatkossa sairaspäivärahaa 4:stä päivästä lähtien (ennen 9).

Leila Pekkanen kannatti naiskiintiöistä jopa yhtiöiden hallintoon. Raju ja rohkea avaus, vaikka itse ajattelen, että sinne pitäisi asiaosaamisen kautta edetä.

Vappu Kautto kertoi naisen monista rooleista ja kertoi miten se vaikuttaa naisen etenemiseen. Siinäpä sitä onkin pohdittavaa.

Liitän tähän forumissa lukemani Tuula Kaihlajärven (Kylän Akat) runon

Huomisen päiväkäsky

Maailman rauhasta päättäköön
äitien neuvosto.
Sille, jolla on lapsi sylissään
ei ole tärkeää kuka on suurin,
ei valtiovierailujen protokolla
Ja kumarrusjärjestykset.
Ei se, kenellä on suurimmat
lopullisen tuhon asevarastot
– joka tapauksessa se riittää
kaiken tappamiseen.

Äiti tietää, lapsi
– risamekossaankin
tarvitsee päivän annoksen
maitoa, riisiä, puhdasta vettä
kasvaakseen ihmiseksi.

Olkoon miehillä omat leikkipaikkansa
Sotaleikkejä varten.

Kun on saanut antaa elämän lapselleen
ei halua taistella rajoilla,
seisoa suurimpana valtaa jaettaessa.
Silloin toivoo,
että lapsi saa kasvaa ilman pelkoa ja puutetta
ihmiseksi
joka tahtoo tehdä maailman
Rauhan maaksi.

Arvostan sitä, että ihmiset tuovat rohkeasti ajatuksiaan esiin ja näin muuttavat maailmaa. Tajuavat säilyttää sen mikä on arvokasta. Pro-Agria ja MTK:han ovat solmineet yhteistyösopimuksen ja olin alustamassa siitä sekä henkisestä hyvinvoinnista. Taas kerran vakuutuin itsekin siitä, että yhteisöllisyys ja toiset ihmiset ovat se voima, joka kantaa meitä.