Anne Kalmari

Nyt on aikaa rauhoittua perheen kanssa joulun viettoon. Jouluun liittyy aina tiettyä nostalgiaa. Ohessa on yksi lapsuuden joulumuistoistani.

Pidin näyttelemistä pienenä ja taisin päästä lähes joka joulujuhlien aikaan jonkinlaiseen esitykseen mukaan. Ja niinhän kaikki muutkin halukkaat ja vähän haluttomammat pääsivät. Jos ei muuta roolia ollut, niin sitten seistä jökötettiin kuusena tai oltiin paimenia. Lausuimme runoa tai lauloimme. Oli kihelmöittävää odottaa omaa esiintymisvuoroaan. Siinä oppi hallitsemaan jännitystä. Siinä oppi myös nauttimaan tunteesta, kun saa otettua yleisön. Ilo virtaa itseen, kun toiset nauraa. Kun väki kaivaa nenäliinaa salin hämärässä, tuntuu, että sanoma menee perille. On sääli, jos nykypäivän mammuttikoulut saavat aikaan sen, että lapsille ei keräänny esiintymiskokoemusta, sillä siitä on hyötyä tulevaisuudessa jokaisella työpaikalla. Evästyksenä vanhemmilta tuli aina puhua kuuluvalla ja reippaalla äänellä. “Muista katsoa yleisöön”, kehoitti opettaja. Luulen, että näillä opeilla pärjää jo pitkälle vaikka eduskuskunnassa.

Kynttilät olivat vielä tuolloin aitoja, kunnes eräässä juhlassa erään pitkätukkaisen tytön tukka hulmahti liekkeihin seinäkynttilöistä. Siinä ei palokuntia tarvittu, kun koulun johtaja loikkasi sammuttamaan palon. Jostain löytyi sitten määrärahat sähkökynttilöihin.

Ensimmäisen kerran muistan seisseeni hopeanauhasta tehty kehä päässäni kynttilän kanssa 4-vuotiaana pyhäkoulun juhlassa. Kun pieni tyttäreni lausui sen saman runon tuottajien jouluruokailussa, jouduin pyyhkimään silmäkulmia. Sukupolvien ketju jatkui. Tuokoon tuo runo nyt jouluiloa teillekin!
Pieni joulukynttilä pöydälläin
mulle liekein loistavin lausui näin:
Juhlamieltä lämpöä säteilen
tuonpa joulun kotihin jokaisen
Lapsi,
lailla kynttilän sinäkin
valon lämmön luoda voit koteihin.
Maailmassa paljon on pimeää
Kaikkialla kaivataan kynttilää!

Ryöstön kohteena olevalla Pihtiputaan mummolla on oikeus saada poliisi paikalle kohtuullisessa ajassa aivan samoin kuin espoolaisella seniorillakin.
Hallintorakennetta on uudistettava, enkä halua olla jarruna, niin kuin moni täällä, vaan haluan tukea ministeri Holmlundia. Senkin vielä nielen, että tulevaisuudessa haen aseenkantolupani kauniista sanoista huolimatta todennäköisesti sadan kilometrin päästä ja uusin myös ajokorttini siellä. Mutta siitä olen todella huolissani, kuinka tuottavuusohjelma tulee näkymään maakuntien turvallisuudessa.
Siksi oli ehdottoman tärkeää, että valtiovarainvaliokunta lisäsi poliisitoimen toimintamenoihin 3,9 miljoonaa euroa. Siitä huolimatta parhaita käytäntöjä on pakko saada leviämään, ja kun säästöjä kohdennetaan, täytyy ottaa rikostilastojen lisäksi huomioon myös välimatkat.
Olen iloinen siitä, että ministeri Holmlund totesi, että poliisimiesten minimimäärästä varsinaisessa poliisityössä tullaan pitämään kiinni. Toivon, todella toivon, että tämä lausuma toteutuu.

Miksi kaikki ajatellaan pääkaupunkilähtöisesti?
Koetin tuoda istuntosaliin modernia ajattelua, joka täältä eduskunnasta tuntuu puuttuvan. Miksi hoivan yksityistämistä kasvukeskuksissa ei suosita? Pääkaupunkiseudulle ei saada nyt tarpeeksi hoiva-alan väkeä ja koetetaan pakottaa tai houkutella lapsiperheet muuttamaan hoivatyöhön pääkaupunkiin. Miksei asiaa ajatella toisin päin? Miksei houkutella tai ohjata hoivattavia sinne, missä on työvoimaa? Miksei siirretä päihdeyksiköitä ja vanhusten palveluasuntoja maalle, kun ne siellä toimivat halvemmalla ja turvallisemmassa ympäristössä? Näin saadaan maaseudulle rahavirtoja etelän puuroutuneista keskuksista. Myös heikommin menestyneistä alueista on huolehdittava. Valtio on sen kasvattajaseuroillemme velkaa.

Nykytahdin jatkuessa tarvitsisimme vuonna 2020 jo 70% työväestöstä palvelemaaan toisiamme julkisilla sektorilla. Ihmettelen kuitenkin likinäköisyyttämme, kun puhumme tuottavuudesta. Tämän työpaikan palvelu on loistavaa, mutta eikö omaakin toimintaamme pitäisi kehittää, keskittyä olennaiseen ja miettiä mitä kaikkea turhaa täällä tehdään. Vaikka papereiden siirtelyä riittää ja osa on todella suurenkin työtaakan alla, on myös niitä jotka kärsivät boreoutista. Tarkastusvaliokunta on oiva alku toimintojen läpivalaisuun. Keskustelua siitä mikä on tarpeellista, pitää käydä muutoinkin. Pääluokan Eduskunta määrärahat ovat kasvaneet 22% kahdessa vuodessa. Eduskunnan kanslian menot kasvavat 25 % kahden viime vuoden tilinpäätöksestä, olkoonkin , että osa kasvusta johtuu perusparannuksista. Eduskunnan kansainvälisten suhteiden ja EU-asioiden kasvavat tutkimuskeskuksen menot tästä vuodesta 87 %. Vaikka eduskunnan löysien karsiminen ei valtiontaloutta pelasta, täytyy meidänkin esimerkkinä parantaa tuottavuutta. Vaikka se kipeää tekeekin, meidän tulee pystyä tarkastelemaan myös oman pääluokkamme menoja kriittisesti.

Työterveyslaitoksen Jari Hakasen mukaan boreoutissa on pohjimmiltaan kyse leipääntymisestä: työn imu hiipuu, kun työntekijän odotukset ja työn mahdollisuudet eivät kohtaa.

Jopa 15 prosenttia toimistotyöntekijöistä pitkästyy työpaikallaan mielekkään tekemisen puutteen vuoksi, väittävät boreout tutkimuksen isät, Rothlin ja Werder.

Boreoutia potevan suurin pulma on siinä, että helppous ei ole helpotus, päinvastoin. Työn vaativuuden on sovittava tekijälleen. Professori Juha Siltalan mukaan alimitoitetut haasteet vieraannuttavat työstä siinä missä liian suuret tai epämääräisetkin haasteet. Tahdin säätely on A ja O. Jos on sidottu paikoilleen, eikä voi määrätä tahtiaan, tylsistyy. Se ei tarkoita välttämättä liukuhihnaa vaan myös turhia kokouksia, jotka eivät edistä omaa ydintyötä vaan ovat siitä pois.

Boreoutista kärsivä ei useinkaan ole laiska, vaan työ tekee laiskaksi. KSML:n kirjoitus elävästä elämästä.

“Teen tieteellisteknistä tutkimustyötä, joka ei ole tarpeeksi haastavaa eikä mielenkiintoista. Ajan tappamiseen netti on oiva apuväline. Pahimmillaan viikosta saattaa mennä 2–3 päivää pelkkään surffailuun ja muinakin päivinä monta tuntia päivässä. Keskustelupalstoille tulee kirjoiteltua paljon.
Olisi edes jotain konkreettista tekemistä! Tapan joskus aikaa kävelemällä portaita muutaman kerran päivässä. En viitsi tehdä sitä jatkuvasti, jos joku näkee, niin sekopäänä pitävät.

Meillä on täällä ”taloushenkilöstöä” niin että päät yhteen kolisee ja hommia on tosi vähän. Olen laskenut, että puolellakin porukalla hommat tulisi hoidettua ja vielä jäisi aikaa hoitaa työajalla omia asioitaan. Mutta kun on valtiolla ja veronmaksajat maksaa palkan, ei esimiesten tarvitse rasittaa aivojaan miettimällä näitä asioita.”

Olen sitä mieltä, että uskottavuutemme säilyttääksemme meidän on kyettävä näkemään myös tämän työpaikan kehittämishaasteet ja kyettävä parantamaan tuottavuutta myös eduskuntatyössä. Se on eduskuntatyön mielekkyydenkin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jokainen työnantaja tai kasvattaja tietää, että esimerkin voima on merkittävä, suuntaan tai toiseen.

Hallituksen esitys laiksi valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta tuntui todella tyrmistyttävältä varmasti monen muunkin kuin meikäläisen mielestä. Samat suuryhtiöt, joita valtioin varoin luotiin eri puolille Suomea tuomaan vaurautta ja työpaikkoja ovat nyt valtion myyntilistalla. Kekkosen perintö. Se on minulle kipein päätös mitä hallituksemme Häkämiehen johdolla on tekemässä. Äänestän hallituksen puolesta, mutta teen sen oikeasti raskain sydämin. Toivottavasti ministerit ovat minua viisaampia.

Se, että sanotaan, että tällä hallituskaudella esim. Outokumpua tai Rautaruukkia ei myydä, ei ihan oikeasti minua paljon lämmitä. En myöskään usko ankkuriyrityksiin. Siihen, että jos myymme jollekin sinivalkoiselle ostajalle pilkkahinnalla valtionyhtiön, voisimme tuudittautua sinisilmäisinä siihen, että omistus pysyy Suomessa. Herlin näytti hyvää esimerkkiä miten ajattelu toimi. Valtra oli ensin koneyhtiöiden ydinliiketoimintaa, josta ei luovuttaisi, mutta toistavuoden kuluttua Acgolta kääräistiin muutaman sadan miljoonan myyntivoitot. Nyt tutkitaan voisiko kokoonpanoa suorittaa Venäjällä. Business is business.

Toisaalta omistajaohjauksessa ollaan nähty esim. Kemijärven sellutehtaalla, että kaikki yhtiön hallituksen jäsenet joutuvat ihan lakisääteisestikin pitämään yhtiön puolta. Kokonaisnäkemys alueiden tai valtiontalouden kannalta, ei ole yhtiön vallassa. Valtion pieni osuus on pörssiyhtiössä ei paljon paina, kun mietitään menestymistä globaaleilla markkinoilla. Sekin täytyy tajuta, että maailma muuttuu ja jos Nokia ei olisi lähtenyt ulkomaille, ei niitä kymmeniä tuhansia hyväpalkkaisia työpaikkojakaan olisi Suomessa. Mikään ei silti muuta sitä tosiasiaa, että valtionyhtiöt tuovat miljardin osinkotulot budjettiin vuosittain.

Seuraavat lausumat, jotka talousvaliokunta kirjasi ovat tärkeitä. Kiitoksen niistä annan Antti Rantakankaalle ja muiden hallitusryhmien puheenjohtajille.

1 )Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset. Meidän täytyy voida omistajapolitiikalla vaikuttaa siihen, että maakunnissakin on elämisen edellytyksiä. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi Finnairista pidetään 50,1 % omistajuus. Esimerkiksi Finverasta pidämme entistä tiukemmin kiinni. Eduskuntavaltuus muuttuu + 33,3%

2)Eduskunta edellyttää, että valtion osakemyynneistä saamia tuloja kohdennetaan myös uuden yritystoiminnan aikaansaamiseen ja kasvuyritysten rahoitukseen. Tämä on tärkeää sillä uutta kysyntää syntyy joka päivä ja toiset alat vain ovat elinkaarensa lopussa. Kun voimme jatkossakin olla valtiona antamassa pääomia sinne missä on kasvun mahdollisuudet, se edesauttaa kilpailukykyämme. Se, että meillä on tänä vuonna syntynyt mm. ministeri Pekkarisen ja KTM:n ansiosta 11 000 uutta yritystä antaa voimakkaan uskon siihen, että TEM tulee jatkossakin onnistumaan.

3) Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa talousvaliokunnalle selvityksen valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta annetun lain toimivuudesta ja omistajapolitiikan toteutuksesta kuluvan vaalikauden aikana. Näin näemme muummoassa sen onko siitä ollut hyötyä, että 50 %:n osuus Fortumissa ja Nesteessä säilyi.

Siis yhteenvetona. Vaikka uusi laki tuotti minulle omantunnontuskia, näen siinä paljon hyvääkin. Silloin kun myyntipäätöksiä tehdään ministeriryhmäkäsittelyn perusteella, on ilman muuta selvää, että markkinoilta saadaan parempi hinta kuin pitkien istuntosalipyörittelyjen jälkeen. Muistetaan myös, että eduskuntavaltuutta lisättiin 15 yhtiössä. Lailla omistajaohjausta selkeytettiin. Silloin kun omistetaan niin omistetaan ja ohjataan sitten kunnolla.