Anne Kalmari

Tänään eduskunnan keskustelussa oli hankintalaki. Olen surulla huomannut, että monissa kunnissa ja kuntayhtymissä ruuanhankintaa joudutaan kilpailuttamaan lähinnä hinnan perusteella, niin että laatukriteereistä joudutaan tinkimään.

EU:n kilpailutussäännöt eivät todellakaan estä kunnallisia keittiöitä ostamasta lähiruokaa. Pitää vain muistaa, että kilpailutettaessa ei voi vaatia paikallisuutta. Sen sijaan tarjouspyynnössä voi vaatia esimerkiksi, että elintarvike ei saa olla iältään kuin tietyn ikäistä. Lisäksi on mahdollista esittää muitakin laatuominaisuuksia, esimerkiksi kuorittuja perunoita ilman vakuumipakkausta, tuotteen tulee olla luonnonmukaisesti viljeltyä. Samoin sesonginmukaisia tai teemaviikkojen tuotteita voi hankkia kilpailuttamatta.

Kotimaiset elintarvikkeet ovat jäämättömiä, etkä sairastu niitä syötyäsi salmonellaan tai tarttuviin eläintauteihin. Elintarviketurvallisuus ei ole itsestäänselvyys, vaan monien eri tahojen pitkäjänteisen työn tulos. Turvallisuus luodaan jo maatilalla. Monet ahkerat ja osaavat kädet elintarvikeketjussa pitävät laadun tasosta huolen.

Kuvassa lisäkseni kansanedustajakollegani mm. Sanna Perkiö ja Tuija Nurmi
Suomen näkökulmaa Strasbourgissa energian ja kestävän kehityksen konferenssissa

Kiinnitin parlamenttien välisessä istunnossa huomiota meidän metsäsektorimme kannalta olennaisiin vapaisiin päästöoikeuksiin (metalli ja teknologia tullee saamaan erityiskohtelun automaattisesti, koska ne ovat merkittäviä muillekin EU-maille) ja siihen, että metsän käyttöämme ei pidä rinnastaa sademetsien hävitykseen (mielipideilmastossa esim. pöytäkeskustelujen pohjalta pelottavaa on se, että pohditaan, pitäisikö metsiämme alkaa ”museoida” niiden säilyttämiseksi). Koetin tehdä tämän siten, että ei tule mielikuvaa, ettemmekö olisi täysillä EU:n ilmasto ja energiapaketin takana.

Olen ilahtunut ja ylpeäkin siitä ennakkoluulottomuudesta ja rohkeudesta, jolla me yhdessä haluamme taistella ilmastonmuutosta vastaan. Tulen keskeltä Suomea, jossa viisi vuotta sitten tähän aikaan sukset oli jo kaivettu kesävarastosta ja lapset luistelivat järven jäällä. Nyt järvi on sula ja vettä sataa.

Ajattelen siis kuten muutkin suomalaiset. Meidän tulee toimia mahdollisimman pikaisesti säästääksemme energiaa, vähentääksemme päästöjä ja lisätäksemme uusiutuvaa energiaa. Itse asiassa olemmekin jo aloittaneet, niin valtakunnallisesti kuin henkilökohtaisesti. Kotonamme asennetaan parasta aikaa maalämpöä. Suomessa uskomme, että varhainen lintu nappaa madon. Edelläkävijät tulevat tekemään vielä hyvän tilin energia- ja ympäristöosaamisellaan. EU- sitoumuksen lisäksi meillä on kunnianhimoinen tavoitepäästä energiaomavaraiseksi vuoteen 2020 mennessä

Haluan jakaa kuitenkin teille suurimman huolemme, joka on hiilivuoto metsäteollisuuden osalta. Meidän uusiutuvamme osuus on jo nyt 28.5 % kokonaisenergian käytöstä. (EU tavoite 20%). Kokonaisenergiasta 20% tulee metsäenergiasta ja tästä lähes puolet metsäteollisuuden jäteliemistä. Jos meillä ei ole metsäteollisuutta vaan se siirtyy kolmansiin maihin, joissa päästöistä ei piitata, niin meillä ei ole myöskään mainitsemaani kymmentä prosenttia uusiutuvaa metsäteollisuuden liemistä. Emme halua odottaa vuoteen 2010, vaan vaadimme ilmaisia päästöoikeuksia tälle energia-intensiiviselle kilpailulle alttiille sektorille välittömästi.

Kun tiedän, että kaikilla meillä on huoli hiilinielujen säilymisestämme, kerron teille hieman metsätaloudestamme. Olemme juuri inventoineet metsämme. Metsä kasvaa nopeammin kuin koskaan. Vuotuinen kasvu on 100 miljoonaa kuutiometriä ja hakkuu 70 milj. m3. Hakkuita olisi vara lisätä. Metsät kasvavat sitä enemmän, mitä enemmän niitä hoidetaan. Hoitaminen tarkoittaa nopeaa lakisääteistä uudistamista sekä energiapuun korjuuta kasvatusvaiheessa ja lopulta hakkuita ennen kuin metsien hiilensidontakyky heikkenee. Eli siis kun hyödynnämme metsäämme. Teemme sen kestävästi. Huolehtikaamme muutoinkin, että uusiutuvan energian tuottaminen tapahtuu aina kestävästi.

Minulla oli tänään kunnia pitää juhlapuhe Saarijärven yhteiskoulun 100-vuotisjuhlassa.

Muistan, kun keväällä 1987 pidin päättäjäispuheen silloisten lakitettujen puolesta. Totesin puheessani, että älkää mitatko meitä lukiosuoritusten tai YO- todistusten perusteella tai nostako meitä jollekin erityiselle jalustalle esimerkiksi ammattikoululaisiin verrattuna. Katsokaa, mitä olemme saaneet aikaan kymmenen vuoden kuluttua. Silloin näette millaisen pohjan Saarijärven koulu on antanut ja miten opeilla on elämässä pärjätty. Kuinka olemme menestyneet jatko-opiskelijoina ja myöhemmin perheenisinä ja -äiteinä, työntekijöinä, yrittäjinä, virkamiehinä, tukijoina, johtajina.

Pisa-tulokset mairittelevat oppilaitoksiamme. Se, että lapsemme ovat edelleen maailman huippuja niin luonnontieteissä, matematiikassa kuin lukutaidossakin on saavutus, josta meidän on syytä olla aidosti ylpeitä.

Auvoisuuden vastapainona oppilaiden ja nuorten pahoinvointi on viime vuosina lisääntynyt. Enemmistö suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin ja viihtyy koulussa ja harrastuksissaan, mutta meidän kaikkien, niin yksittäisten ihmisten kuin valtion ja kuntien, on kannettava huolta niistä, joilla kaikki asiat eivät ole mallillaan.

Yhteiskunnassa vallitsevien arvojen koveneminen ja työelämän vaatimusten kiristyminen vaikuttavat vanhemmuuden voimavaroihin ja heijastuvat väistämättä myös lasten ja nuorten hyvinvointiin. Nuorikin kaipaa vielä rakastavaa aikuista ihmistä. Koti kasvattaa, koulu tukee. Koulu opettaa, koti tukee. Yksilöllisyyttä ja kotien huomioonottamista ei voi korostaa liikaa. Kun yhteys nuoreen toimii, nuorelle voidaan tarjota juuri hänelle sopivia oppimisvaihtoehtoja. Meillä vanhemmilla on vastuu kasvattaa lapsemme niin, etteivät he häiriköi tunnilla ja vie muilta mahdollisuutta oppimiseen.

Tämän vuoden tammikuussa julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että Helsingin kaupunginosien eriytyminen kytkeytyi erilaisiin oppimistuloksiin koulujen välillä. Jopa 70 % ala-asteiden ja 80% yläasteiden oppimistuloksista selittyi väestön sosioekonomisen aseman ja vanhempien koulutustason perusteella. Siis vaikka opetus olisi korkeatasoista, niin oppilaat eivät opi. Ero selittyy sillä, mitä oppilaat tekevät oman oppimisensa eteen. Ja oppilaat ovat oman taustansa vankeja. Jos tätä tulkitsee tietyllä tapaa, voi ajatella että oppimistulokset on valettu betoniin, eikä opetuksen tasolla tai muilla tekijöillä olisi merkitystä.

Minusta tähän toivottomuuden tilaan ei tule antautua, vaan miettiä, mitä silloin voidaan vaikuttaa koululaisten oppimismotivaatioon lähtökohdista huolimatta. Vanhempien keskimääräisestä toimeentulosta tai koulutustason vähäisyydestä huolimatta, lukiossa saadaan täällä aikaan hyviä tuloksia.

äänestystulos ruuan alv.n laskemisesta.

Tänään saatiin viimein ruuan alv päätös. Alv laskee 17 prosentista 12 prosenttiin. Tämä oli yksi keskustan tärkeistä vaaliteemoista eduskuntavaalien alla. Ensi syksynä voimaan tuleva alennus on mielestäni hyvä, koska se kohdistuu suhteessa eniten niihin joilla on vähemmän rahaa käytettävissään.

Ensi vuoden alussa toteutuu vihdoin yksi historiallisimmista tulonsiirroista, kun vähimmäisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen sekä sairauspäivärahojen vähimmäistasoa korotetaan työmarkkinatuen tasolle. Keskustan pitkän ajan tavoite toteutuu.Vähimmäispäivärahoja korotettiin jo pääministeri Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana 94 eurolla kuukaudessa. Nyt tehtävä tasokorotus on aiempaa merkittävämpi, 170 euroa kuukaudessa.