Anne Kalmari

Onko terveydenhuollossa ja vanhuuden hoidossa menty liian pitkälle? Voidaanko ihmisen hyväoloa mitata ainoastaan verenpainemittareilla tai sokeriarvojen ja muiden laitteiden takaa? Voitaisiinko oikeasti mitata ihmisen hyvää oloa hänen omilla tuntemuksilla? Itse asiaa jäin miettimään, kun erään ystäväni vanhusystävä olisi kovasti halunnut olla kotona, vaikka petipotilaana olikin. Hän sai kotiin jonkinlaista apua että pärjäsi päivästä toiseen. Ei siinä ehkä aina lääkkeitä tullut otettua ajallaan eikä vaippoja vaihdettua niin nopeasti kuin olisi pitänyt. Niin siinä sitten kävi että ammattietiikkaastaan ylpeä sairaanhoitaja vei vanhuksen palvelukotiin valvovien silmien alle. No fyysinen kunto vähän palautui eikä enää niin väsyttänyt. Siitä syystä vanhuksesta tuntui, että ei ole mitään tekemistä.. Ei kai siellä kodissakaan mitään erikoista tekemistä ollut, kun suurimman osan ajasta hän joutui viettämään petissä. Ne tutut seinät, taulut ja huonekalut toivat kuitenkin ajatuksiin elämäntäyteisiä vuosia, joita saattoi itsekseen ajatella, eipä tullut aika pitkäksi. Naapurillakin oli matalampi kynnys poiketa moikkaamaan kotiin, kuin nyt keskustan palvelukotiin. Miksi meidän täytyy ostaa ammattimaista hoivaa kalliilla, kun seuraa ja perusapua voisi saada halvalla? Vähän samantapaisesti oma äitini kerran totesi- seuraavaa: Hän voisi oikeastaan allekirjoittaa nyt ”kuusullaan” ollessaan sellaisen luvan, että jos hän joskus on palvelukodissa eikä vakihenkilökunnalla ole aikaa ulkoiluttaa tarpeeksi, niin ei se haittaa jos rullatuolia työntää joku koululainen tai epäpätevä. Hän ei nosta syytettä, vaikka jotakin sattuisikin. Pääasia että sai ulkoilla sitä ennen. Mutta tähän toisen pitäjän vanhukseen. Totta kai palvelukoteja tarvitaan. Se vain on niin surullista, että jotkut vanhukset mieluummin vaikka kuolisivat kotiin kuin muuttaisivat pois. Kuitenkin me kaikki haluamme hyvää. Kaipa tuo vanhus pian tottuu

Eilen meillä oli Kalmarin Unionion kokous Koskenlahdella Saarijärvellä! On se ilo, että on ihmisiä, jotka toimivat puolestani. Samalla on hyvä kuulla myös poliittista arviota toiminnastani. Jotenkin ihana, että voin vastavuoroisesti painaa juuri lähempien tukijoukkojeni toiveita eteenpäin sitten vastavuoroisesti. Tänään aloitin maanpuolustuskurssin! Täytyy sanoa, että siinä tuntuu saavan jämäkän katsauksen – ei vaan riskienhallintaan, huoltovarmuuteen ja valmiusasioihin – vaan ylipäätään katsauksen yhteiskuntajärjestykseen kotimaassa ja rajojen ulkopuolella. Suosittelen! Nyt ei ole aika kirjoittaa enempää sillä täytyy tsekata soveltavan harjoituksen paperit läpi.

Kalmarin maatilalla naulattiin gmo-vapaa maatilakyltti aitan seinään 58-tien varrella. Kalmari haluaa olla esimerkkinä muille viljelijöille. Heidän tilallaan ei viljellä gm-kasveja eikä käytetä geenimuunneltua rehua. Lisätietoja aiheesta löydät http://www.gmovapaa.fi/

Pääsimme perheen kanssa pyörähtämään Amerikan ihmeitä katsomassa. Moni asia oli isoa ja mahtavaa. Silmiinpistävää oli kuitenkin se, miten megakokoisia ihmisetkin olivat. Jenkeissä varmasti sanonta ”takapuoli on kuin seitsemän leivän uuni” luopuu pieneksi. Eipä 16 leivän uunitkaan taitaisi vetää kaduilla vyöryviä kinkkuja. Teki oikein pahaa, kun osa porukoista liikkui jo motorisoiduilla rullatuoleilla, kun eivät enää jaksaneet kävellä. Lakersin koripallomatsissa edessä istuva mies oli ostanut kaksi paikkaa mahtuakseen katsomon penkeille.. Hot dogeja myyvä nainen huohotti, kun joutui ottamaan viisi askelta noutaakseen ostokseni. Miten ihmeessä näin on voinut käydä? Lisää aiheesta maaseudun tulevaisuuden kirjoituksessa.