Anne Kalmari

Yläkaupungin yössä kokoonnuttiin sisälle pohtimaan ruuan eettisyyttä! Tämä on juuri sitä mistä toivoisin viriävän keskustelua. Mitä hyötyä suomalaisella viljelijällä on panostaa eettiseen ruuantuotantoon, jos perheviljelmien tuotantotavoista ei tiedetä. Eräs MTT:n tutkija totesi kerran, että jos ruoka on liian halpaa, on aina riistetty joko ihmistä, eläintä tai ympäristöä. Pohtimisen arvoista! Sain olla yhtenä panelistina muiden loistavien asiantuntijoiden kanssa. Käsitykset etiikasta vaihtelevat. Jollekin kasvisravinto voi olla ainoa vaihtoehto. Itse ajattelen, että eettinen ruoka on ravintoa, jota tuotettaessa ihmistä, luontoa ja ympäristöä vahingoitetaan mahdollisimman vähän. Se tarkoittaa ei lapsityövoimalle tai tuotteille, jotka vahingoittavat kehitysmaiden viljelijää. Sen sijaan viljelijälle kuuluu oikeudenmukainen osuus ketjussa. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy pitää ympäristöstä huoli, eikä astua luonnon varpaille. Ei pidä ryhtyä ”viisaudessaan” toimiin, jotka sekoittavat luonnonjärjestystä. Suhtaudun varauksellisesti gemoon, kloonaukseen, hormoneihin. Se tarkoittaa, että eläimiä kohdellaan hyvin ja niitä arvostetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö eläimen tappaminen kuulu elämän kiertoon normaalina asiana, niin ihmisillä kuin susilla tai karhuilla. Sen sijaan varmasti monikin suomalainen voisi miettiä pärjäisikö ruokavaliossaan vähemmällä lihalla tai vähemmällä ruualla yleensäkin. Niin kai meikäläinenkin kun on toimistohommiin siirtynyt. Ei pidä kuitenkaan syyllistää ketään syömisistään. Ruoka on iloinen asia! Tärkeimpiä viestejä kuluttajalle on, se minkä Keski-Suomen Marttojen kehitysjohtaja Kati-Erika Timperi nosti esille. Ruuan poisheittäminen on epäeettisyyden huippu. Koko tuotantoketju on tällöin rasittanut eritavoilla luontoa turhaan. Arvostetaan ruokaa, sitä ei ole tänäkään päivänä tarpeeksi kaikille!

Toiveeni toteutui maahanmuuttopolitiikan osalta Tällä viikolla on tehty hyviä poliittisia päätöksiä. Muistatte varmaan, että olen nostanut esiin maahanmuuton epäkohtia, joihin täytyy saada muutoksia. Aika paljon kritiikkiäkin siitä seurasi, mutta olen tyytyväinen, että asiat menivät eteenpäin. Alaikäisten turvapaikanhakijoiden iänmäärityksiä tarkistetaan. Jatkossa perheenyhdistämishakemus hylätään, kun hakija on antanut oleskelulupahakemuksessa perhesuhteistaan vääriä tietoja. Turvapaikan hakijat eivät voi adoptoida kasvattilapsia enää ihan miten vain, vaan nyt luotiin pelisäännöt. Lisäksi päätettiin muita pienempiä asioita. Kun turvapaikan hakijoiden toiminta on rehellistä, todelliset turvapaikan hakijatkin hyötyvät tästä. Rahammekin riittävät paremmin, kun ne eivät valu rikolliselle kansainväliselle ihmisten välitysbisnekselle. Haluaisin vielä muutoksen matkakustannusten korvaamiseen, ettemme olisi erityisen houkutteleva vaihtoehto, silloin kun kohdemaata etsitään. Suomi on ainoa maa maailmassa, joka suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaneiden henkilöiden kohdalla maksaa myös heidän perheittensä matkat perheenyhdistämistilanteissa. Järjestelmämme kannustaa perheitä toisista maanosista lähettämään alaikäisen lapsen ihmissalakuljettajien mukana Suomeen. Eikö perhe kannattaisi mieluummin yhdistää lähtömaahan? Valiokunta vaatikin selvitystä näistä aiheista. Hyvä! *********************************************************************** Eilen kuulin Laura Malmivaaralta ja Ville Klingalta kuinka valmistautua esiintymiseen. Voi kunpa kerkeäisikin miettiä aina kunnolla asiat etukäteen.

Markkinatalous on nyt isäntä ja politiikka on renki Valtiot köyhtyvät köyhtymistään, rahamaailma rikastuu. On kauheaa ajatella, että hyväksymme sen, että riskin ottajat, voiton käärijät ja kieroilijat porskuttavat siunauksellamme entiseen malliin ja valtiot ja niiden kansalaiset kantavat vastuut. Tehtävät euron vakauttamispäätökset ovat moraalisesti arveluttavia. Minusta on väärin, että meidät keskustan kansanedustajat istutetaan kansalaisten housuilla tuleen siksi, että SDP ja Kokoomus halusivat väen väkisin Euroopan ytimiin. Laajaan rahaliittoon piti päästä vaikka keskusta varoitti riskeistä esimerkiksi Välimeren maiden osalta. Suomen osuus Kreikan paketista on noin 1,5 mrd. Mitä enemmän talousvaliokunnassa kuulin taustoja, sitä pahemmalta tuntui. En pysty äänestämään Kreikan paketin puolesta. Siitä tulee kyllä ryhmältä nuhteet, muttei voi mitään. On vaikea jatkaa matkaa porukan kanssa, jonka kompassi näyttää väärin. Tämä oli matkan alkuvaihe. Kieltämättä Portugali, Italia ja Espanja sekä Irlanti olisivat tulleet hyvää kyytiä perässä, ellei uutta 440 miljardin massiivipakettia olisi. Siinäkin Suomen osuus voi lisääntyä yli 8 miljardista, sillä lainaa ottavien maiden ei tarvitse lähteä mukaan lainan antajaksi yhteiseen pottiin, vaan muiden osuus kasvaa. Olemme nyt pumpanneet rahaa jo Islantiin, Latviaan ja välillisesti Unkariin. Joskus on tajuttava kääntyä. Velkasaneerausta pankeille ei pystytty tekemään, sillä kyse ei ollut vain Kreikasta, vaan kuulemma finanssimarkkinoiden luottamuksesta. Markkinoiden luottamus vääristyy näinkin päin, kun rahojen turva halutaan taata aina. Tulee liiallinen turvallisuuden tunne. Pankkien pitää pystyä kaatumaan. Sitä paitsi luottamus ei riittänyt edes viikonlopun yli. Pitää nähdä, että esimerkiksi kiinalaiset vientitulot etsivät sijoituskohdetta samoin kaikki se epämääräinen raha, joka tulee laittomasta bisneksestä. Euroopan tasolla on liian helppoa rahaa saatavaksi. Olemme ylivelkaantuneet ja vaikka ongelma nyt laastaroidaan itse tauti jää. Mielestäni esimerkiksi niitä Uusipaavalniemen oppeja, joita hän kertoi jo vuosia sitten, kannattaisi kokeilla. Onneksi EKP onkin vähän lähtenyt asialle. Lainatessaan valtioille EKP harrastaa oikeastaan setelirahoitusta. Käytännössä hallitun rahan arvon alentamisen lisäksi finanssimaailmaa on vaadittava mukaan rahoittamaan rahamarkkinoiden vakautta. Olen usein puhunut ja kirjoittanut rahoitusmarkkinaveroista. Olen mielissäni, että Suomi vaati viikonloppuna globaaleja transaktioveroja. Sitä, että rahan liikkeistä menisi siivu keskuspankeille tämänkaltaisia tilanteita varten. Muutoinkin se hillitsisi rahan äkillisiä liikkeitä ja arveluja. Niinpä asia luvattiin selvittää. Hyvä! Kannatan lämpimästi myös lisää läpinäkyvyyttä, valvontaa ja rahamarkkinoiden säätelyä, mitä pääministerimme onkin EU-pöydissä usein vaatinut. Kotimaassa voitaisiin Ruotsin mallin mukaisesti käyttöön pankkivero. Ruotsissa pankeilta peritään lainanantoon perustuvaa maksua. Tätä voidaan nimittää ihan miksi hyväänsä vaikkapa vakausmaksuksi, jolla pyritään kokoamaan pitkän ajan kuluessa varoja rahastoon, jota käytetään, jos kriisi yllättää. Aivan toisella otteella on käytävä veronkierron, pankkisalaisuuden ja veroparatiisien kimppuun. Valtioiden tuloja pitää saada kerrytettyä, että velat voi hoitaa. Muutoin kaikki valtiot ovat korviaan myöten veloissa ja rahamaailmaa on pakko kumartaa jatkossakin. Politiikka ei saa olla markkinatalouden jatke, vaan tasaava hyvinvoinnin turvaaja. Politiikan on oltava isäntä, markkinatalouden renki. Ensin näin uskoo pieni porukka, myöhemmin joukko laajenee ja joskus vielä unelmastani tulee totta. Näin ennustin ennen vaaleja. En uskonut, että maailman taloudessa käytäisiin näin pian tällaiset myllerrykset. Huomaan kuitenkin, että päättäjien kyky nähdä asioita lisääntyy.