Anne Kalmari

Postin jakelua voidaan pitää jokaiselle suomalaiselle kuuluvaksi peruspalveluksi. Kirjeposti kulkee jokaisena arkipäivänä samoin perustein kaupungeissa ja maaseudulla välimatkoista riippumatta. Palvelu on alueellisesti tasa-arvoista. Taksat jakelusta ovat saman hintaisia Kuorevedellä ja Töölössä.
EU on säätänyt postipalveludirektiivin, joka on saatettava Suomessa voimaan vuoteen 2011 mennessä. Tavoitteena on postipalveluiden vapauttaminen kilpailulle ja markkinaehtoiseksi. Direktiivissä väijyy vaara palvelun heikkenemisestä syrjäseuduilla, sillä se mahdollistaa postin jakelun esimerkiksi ainoastaan kahtena päivänä viikossa. Tämä asettaa syrjäseuduilla asuvat ihmiset räikeän eriarvoiseen asemaan, jolloin voidaan puhua jopa perustuslaillisen perusoikeuden, yhdenvertaisuuden, loukkaamisesta. Tähän meidän lainsäätäjien on ehdottomasti puututtava. Kukaan ei saa pakottaa meitä sähköiseen aikakauteen.
Postipalveluiden avaaminen kilpailulle tapahtui lainsäädännön tasolla jo vuonna 1994. Postipalveluista on edelleen vastannut valtion omistama Itella eli entinen Suomen Posti. Sähköisten laskujen käyttö ja yleensäkin sähköinen viestintä lisääntyy. Sähköinen lehti yleistyy ja Itellassakin on kyseenalaistettu maan kattavien postipalveluiden tarpeellisuus. Lisäksi Itella pohtii maan jakamista kolmeen eri hinta-alueeseen postinumeroiden perusteella, jolloin vaarana on postipalveluiden kallistuminen nimenomaan maaseutualueilla.
Uuden postipalvelulain käsittelyssä pitää Itellan toimintaedellytykset turvata niin, että se voi toimia edelleen postipalvelun tarjoajana koko maassa.
Kerman kuorinta -yrityksiltä, joilla on tarkoitus toimia vain esim. pääkaupunkiseudulla, tulee periä postitoimintavero, jolla osaltaan varmistetaan yhtenäinen palvelu- ja hinnoittelutaso. Rakkauskirjeenkin pitää saapua perille nimenomaan postin välityksellä. Asia ei vuorokauden viiveestä vanhene, mutta siitä haihattelusta, että joku ulkopuolinen muuttaisi ne sähköiseen muotoon, on syytä luopua. Jos lehtien jakelu kallistuu, on sanomalehdille taattava jakelutuki.

Alueellistaminenko pitäisi lopettaa?

Ylen uutiset parjasivat eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan Matti Ahteen suulla alueellistamista oikein urakalla. Itä- ja Pohjoissuomi on menettänyt 6000 valtion työpaikkaa viimeisenä kymmenenä vuonna. Alueellistamalla on saatu siirrettyä 4000 työpaikkaa pois Helsingistä. Alueellistamista on verrattu valon säkillä sisään kantamiseen. Olen jyrkästi eri mieltä.

Pyytäisin arvon kriitikoita näkemään kokonaisuudet. Samat YLE:n uutiset kertoivat, että asumisen hinnat ovat kohonneet pilviin. Jos pääkaupunkiin olisi vielä ahdettu 4000 alueella toimivaa työntekijää, olisi siinä Ahteellakin ihmettelemistä. Kun alueellistamisen kustannuksia lasketaan, otetaan oudosti aina mukaan muuton kustannukset. Muuttaminen Helsinkiin maksaa samalla tavalla. Sen lisäksi joudumme rakentamaan koulut ja päiväkodit, talot, tiet ja viemärit, koko infrastruktuurin uudelleen kun ne on jo kerran toisaalle rakennettu.

Jokainen kasvukeskuksiin muuttava perhe vaatii yhteiskunnalta 500 000 euron satsauksen. Toimintojen keskittäminen on kuin hölmöläisten maton kudontaa: he purkivat toisesta päästä saadakseen kudetta. Tätä me kutsumme kasvuksi. Mitä kasvua se todellisuudessa koko maan kannalta katsottuna on? Miten niin tämä on taloudellista?

Tyrmään ajatuksen alueellistamisen lopettamisesta. Sen sijaan toimintoja voi jakaa yhä enemmän myös maakuntakeskuksien ulkopuolelle. Ajatus siitä, että muualla Suomessa kuin pääkaupungissa ei olisi osaamista, on suorastaan syrjivä. Se joka ei näe verkkojen mahdollisuutta uuteen työskentelykulttuuriin, elää muinaisuudessa.

Minusta on hienoa olla keskustalainen. Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa alueellistamista silloinkin, kun muut luulevat kaiken viisauden olevan pääkaupungissa.

Osaamme helposti mitoittaa siivousneliöt, hallinnon kanssa on jo vaikeampaa.
Olen ollut useiden osuuskuntien hallinnossa mukana. Missä olen ollutkin, olen koettanut rohkeasti viedä hallintoa kohti nykypäivää. Monesti se on tarkoittanut kolmeportaisen hallinnon edustajisto- hallintoneuvosto- hallitus karsimista. Toisinaan jäsenten lukumäärän vähentämistä, niin, että saamme keskustelukerhosta päätöksentekoelimen. Toisinaan taas roolin syventämistä. Siispä en ymmärrä miksi linjani täytyisi muuttua eduskunnassakaan.
1) Hallintoneuvostoilla täytyy aina olla tilaus silloin kun niitä on. Tarpeetonta hallintoa on turha ylläpitää. En ole kokenut valtio-omisteisia pörssiyhtiöitä sisältä päin. Oleellista on, voivatko ne viedä kansan tahtoa hallituksen toimintaan. Eikö esimerkiksi Pekkarinen hallintoneuvoston jäsenenä vaikuttanut siihen, että Fortumin optio-ohjelmasta luovuttiin? Tai voivatko ne antaa lisäarvoa hallitukselle, että se osaa tehdä parempaa businesta?
2) Olen itse YLE:n hallintoneuvostossa. Se ei ole pörssiyhtiö, mutta silti hallintoneuvoston toimintaa tulee tarkastella kriittisesti. Hallintoneuvosto ei ole kumileimasin, eikä saa siksi tulla. Muutoin se joutaa lopettaa, ja ajatella, että oikeudenmukaisuus toteutuu hallituksen ja johtajan toimesta. Markkinataloudessa tämä ei ole itsestään selvää. Jos hallintoneuvostoa ei olisi olemassa, niille ihmisille, joille normaalilähettimien signaali ei riitä, ei olisi asennettu YLE:n rahoilla satelliittivastaanotinta. Jos hallintoneuvostoa ei olisi, maakunnallinen toiminta olisi loppunut nykylaajuudessaan. Sokeille ei olisi syntetisaattoriääntä ulkomaisissa sarjoissa. Hallintoneuvostolla on vastuu eettisistä normeista. Tehtävänä on yhteiskuntapoliittinen arviointi sekä tavoiteasetanta.
3) Kuitenkin hallintoneuvoston toimintaa tulee kehittää. Jäseniä on mielestäni liikaa, että kokoukset olisivat dynaamisia. Ylen toiminnan objektiivinen tarkkailu ei ole mahdollista, kun istumme YLE:n hallituksen väkien kanssa avustajanamme YLE:n sihteeri. Operatiiviseen toimintaan, toisin sanoen ohjelmiin ei tulekaan puuttua, mutta sen sijaan kansan tahto pitää näkyä suurissa linjauksissa. Rakastan valiokuntatyössä asiantuntijoiden näkökulmia. Olisipa joskus YLE:n toimintaa kritisoivia tahoja ”kuultavana”.
4) Palkkioiden tulisi aina perustua tehtyyn työhön. Siis vuosipalkkioista tulisi luopua ja siirtyä kokouskohtaisiin palkkioihin. Esitin tätä sekä hallituksen, että hallintoneuvoston osalta vuosi sitten kun vahvistimme hallituksen palkkiot.
5) Valtion omistamien yhtiöiden hallintoneuvostoilla pitäisi olla päivän parin perehdytys työhön. Näin on ollut muissakin omistajaohjaustehtävissä.
6) Parhaimmillaan hallintoneuvosto on johdon neuvottelukumppani ei riippakivi. Kuten Kyösti Karjula totesi raportissaan: Hallintoneuvoston rooli on selkiytettävä yhtiökohtaisesti joko päätöselimenä tai neuvottelukuntana.

Valiokuntamme päätti yksimielisesti, että EU-pöydissä vaadimme Suomeen omaa päätösvaltaa geenimuunteluasioissa. Päätämme tämän talven aikana itsenäisesti kiellämmekö muuntelun tai rajoitamme geenimuuntelua. Joka tapauksessa, siihen ei tarvitse tieteellisiä perusteita. Eettiset ja moraaliset riittävät. Jos jokin kasvi on kerran EU-käsittelyissä saanut tiedeyhteisön hyväksynnän vaikkapa geenitekniikkafirmojen tutkimusten perusteella, on sitä näihin asti ollut vaikea estää tulemasta Suomeen. Nyt me voimme pitää vaikka koko Suomen geenimuuntelusta vapaana sillä eettisellä periaatteella, että haluamme suojata luonnonmukaista ja tavanomaista tuotantoa. Yes! Hyvä me!