Saako kyläkouluja ja maaseudun palveluja puolustaa?
Keskittäminen on päivän sana. Terveyspalvelut, koulut, päivähoito, ateriat kaikki keskittyy. Onko kaikki oikeasti halpaa? Jos lapsia tarvitsee siirtää erityisopetukseen tai jopa erityiskouluihin kun he eivät menestykään isommissa kouluissa säästö häipyy. Jos kyydit lisääntyvät, opettajia ei pystytä vähentämään ja kiinteistöistä joudutaan pitämään huolta, oletettu säästö ei synny. Jos ihmisten muuttohalukkuus kyliin vähenee, kunta voi taantua.
Nielen koulujen lopettamiset silloin, kun oppilasmäärä hiipuu. Nyt trendinä on lakkauttaa alle viidenkymmenen oppilaan kouluja. Parinkymmenen vuoden aikana on alle 50 oppilaan koulujen määrä tippunut 2000:sta 700:aan. Vauhti kiihtyi oleellisesti, kun pikkukoulujen korvamerkitty raha poistui. Pienkoululisä oli korvamerkittyä valtionapua, joka auttoi kuntia ylläpitämään kyläkouluja. Koetin netistä kahlata, paljonko sen summa oli, mutta en löytänyt määrää. Nythän tuo summa olisi jo pieni, kun pikkukoulujakin on vähän.
Kylille tarjotaan kaikensorttista hankerahaa, joilla sitten pitäisi innokkaasti kehittää uusia toimintoja. Toimijoita ei tahdo sitten vain enää löytyä. On vaikea saada aikaan yhteisöllisyyttä tuottamalla yhdessä paperinippuja, joita kukaan ei tarvitse. Lähiopetusta lapset sen sijaan tarvitsisivat.
Kasvatustieteen professori Eira Korpinen neuvoo meitä seuraavasti: “Tarvitaankin uusia ratkaisuja perusopetuksen toteuttamiselle esim. maaseudulla niin, että peruskouluikäisille voidaan turvata lähikoulu. Jos pieni koulu on “liian kallis”, kustannustehokkuutta voidaan kehittää, kun tehdään mahdolliseksi yhdistää yksityistä palvelutuotantoa, kolmannen sektorin toimintaa sekä julkisia palveluja. Näin voidaan tukea perusopetuksen järjestämistä.”
“Kouluista voidaan kehittää monitoimikeskuksia tai palvelukeskuksia, jolloin koulukiinteistöt voivat toimia eri-ikäisten toimintakeskuksina. Ne tarjoavat vapaa-aikapalveluja aikuisille sekä nuorille, päivähoitopalveluja niitä tarvitseville perheille sekä esim. kotona asuville vanhuksille ateriapalveluja.”
“Koulutuksen järjestämisessä tarvitaan luovia ratkaisuja, joissa erilaisuus hyväksytään voimavarana. Standardointi ei sovi koulutukseen, sillä se syrjäyttää monet erilaiset oppilaat; yhtä hyvin luovat lahjakkuudet kuin oppimisen ongelmista kärsivät.”
Jos pienkoulutuki on vanhanaikaista ja hankkeet trendikkäitä, eikö voitaisi perustaa valtakunnallinen kyläkouluhanke, jonka sadat hankevetäjät toimisivat opettajina tai talkkareina tai keittäjinä kyläkouluissa. Hankevetäjillä olisi tehtävänsä mukainen koulutus. Valtio voisi pistää EU-rahansa tähän. Se olisi todellista kehittämistä. Ei se, että valtio vetää kyläkoulutukensa pois ja Vapaavuori vielä kieltää rakentamasta sinne, missä kouluja ei ole.
Nuorille kesätöitä!
Nyt on vielä mahdollisuus hakea kesätyöpaikkaa. Paras konsti on marssia itse työnantajien puheille. Meidänkin pihaan karautti kerran eräs Teemu, joka sanoi, ettei ole ikänään tehnyt maahommia, mutta on kyllä reipas oppimaan. Olihan se niin hykerryttävä todistus asiasta, että tottakai paikka annettiin. Eikä meidän tarvinnut katua! Aina työpaikan saaminen ei ole näin onnekasta. Tsemppaan kuitenkin sitkeästi yrittämään. Nuoret, jotka kyselevät kesätöitä, haluaisivat tietää tuottiko kysely tulosta. Kannustankin kaikkia työnantajia kertomaan uutiset, hyvät tai huonot. Turha odottaminen ja toivominen aiheuttaa ison pettymyksen ja saattaa viedä mahdollisuuden muihin töihin. Netissä on monilla isoilla yrityksillä sivut, joissa voi täyttää työpaikkahakemuksen. On tärkeää, että myös näihin hakemuksiin tulee nuorille vastaus onko tullut valituksi vai ei.
Vaalirahoitus
Jätin ennakkoilmoituksen vaalibudjetistani. Arvioin kokonaisbudjetin jäävän alle 30 000 €. Tämä on n. 6 000 € vähemmän kuin viime vaaleissa. Katsoin tärkeäksi, että vaalibudjettini ei kasva, koska olen esittänyt Keskustan piirin kokouksessa kampanjakattoa. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että olisimme päättäneet yhteisesti maksimimäärän kampanjakustannuksille. Kampanjaan luetaan kaikki mainokset TV:ssa, lehdissä, radiossa ja kaikki muu jaettava materiaali.
Vaalibudjetistani suurin osa noin 20 500 € menee lehtimainoksiin. Noin 9 000 € koostuu radiomainonnasta, esitteistä, kaurahiutaleista ym. vaalimateriaalista.
Tulot koostuvat pienistä puroista, kuten 2,5 euron arvanmyynnistä. Arpalistoilla oli yli 70 myyjää, kiitos toimivan verkoston, joka mahdollistaa arpojen myynnin koko maakunnan alueella. Arvoista ja yksityisten lahjoituksista koostunee noin 7 000 €. Joulun alla pidetty konsertti tuotti vaalikassaan noin 3 000 €. Yrityksiltä tulee noin 3 500 €.
Ei pöllöjä eduskuntaan!
Luonnonsuojeluliitto kampanjoi vaaleissa: ei pöllöjä eduskuntaan. Sain kutsun luonnonsuojeluliiton järjestämälle pöllöretkelle Jyväskylään Ladun majalle, koska luonnosta huolehtiminen on selkeästi kuulunut arvoihini. Osallistujien kanssa keskustelimme ympäristön kannalta tärkeistä kysymyksistä. Susanna Huovisen ja Ari Jäntin kanssa osallistuimme myös helmipöllön pöntön kiinnitykseen. Todellisen työn siinä teki kuitenkin Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Keskustelimme myös energiakysymyksistä ja yhteinen näkemyksemme on se, että voimme pärjätä ilman ydinvoimaa. Uusiutuvan energian määrää pystytään vielä lisäämään ja monipuolistamaan. Hyvää keskustelua oli myös luonnon monimuotoisuudesta. Rahoitusta siihen toivottaisiin lisää, mutta kyse on paljon muustakin. Sitä mukaa, kun pienet karjatilat häviävät tai luonnonniittyjen hoitaminen esim. petojen takia käy vaikeaksi monimuotoisuus häviää. Mikäli metsätalous perustuisi pelkästään taloudellisiin arvoihin, olisi sekin uhkana. On tärkeää, että seuraavassa metsälain uudistuksessa annetaan mahdollisuus erilaisille metsänkäyttömahdollisuuksille ja esim. luomu metsäsuunnitelmille. Samoin vapaaehtoisen metsien suojelun rahoituksesta tulee huolehtia.
Mielenkiintoisten keskustelujen jälkeen suuntasin kohti Kivijärveä ja lauantaisaunaan.
Latautuu ...
