Yhteystiedot

Kansanedustaja
Anne Kalmari
050 512 2084
">

Avustaja
Kalle Murto
050 466 7697
">

Anne Kalmari Facebookissa Anne Kalmari Twitterissä
Tilaa Anne Kalmarin blogi RSS-syötteenä Anne Kalmari LinkedInissä

suomalainen ruoka

Sivu 1 / 3123

Syödään yhdessä – tällä kertaa aamupuuroa eduskunnassa

Osallistuin tänään Suomi 100-vuotta hankkeen ”Syödään yhdessä” julkistukseen eduskunnan pikkuparlamentissa. (Sosiaalisessa mediassa löytyy hakusanoilla #syödäänyhdessä #suomi100 )
syodaanyhdessa
Kuulimme puuropuheen eduskunnan puhemies Maria Lohelalta ja itsekin pääsin kertomaan tarinoita yhdessä syömisen tärkeydestä ja kulttuuriperinnöllisistä  arvoista. Oman puheenvuoroni lopussa lausuin julistuksen suomalaiselle ruoalle, jonka on tehnyt yhteistyössä joukko maaseutunuoria. Tässä alla tämä julistus myös teidän luettavaksenne, vaikkakin pitkä, mutta mainioita sanoja!

Julistus suomalaiselle ruoalle!

Miltä maistuu suomeni maa?
Isoäidin ruisleivältä, äidin lohipiirakalta, isän savulahnalta.
Puolukalta, juolukalta, lillukalta, mustikalta.
Maistuu se ahvenelta, vimmalta, siian silkalta.
Maistuu makujen mukana elämän koko kirjavuus.
Ensimmäisen jäätelön vaniljainen, eväsleipä metsäretkellä,
heinäpellon laidalla mansikka-aho.

Maistuu Suomeni maa kaipauksen vanhoilta muistoilta.
Ruokakulttuurin itää ja länttä.
Leipäuunin lämpöä, viilikuppivirkistystä.
Pullantuoksusyliä, kakkua,piirakoita.
Hapanta ja makeaa.

Suolattua ja sokeroitua.
Puuroa, huttua, kiesua, velliä, soppaa ja kiisseliä.
Rieskaa ja rönttösiä.
Vatruskaa, tsupukkaa, sultsinoita.
Maistuu suomeni maa isien ja äitien perinnöltä.
Ulkomaitten tuliaisilta,
omilta eväiltä ja mausteilta.

Suomalainen ruoka on runo.
Ladattua yksinkertaista tunnelmaa.
Väkevää matkavoimaa.
Siansivua ropsinajoon.

Suomalainen ruoka on maisemataulu.
Kaurapelto, karpalosuo, sienimetsä, lohijoki, lehmihaka.

Suomalainen ruoka on allakka.
Tilliä ja uusia perunoita, mansikkamaitoa, uutispuuroa,
hirvipaistia, tähtitorttuja ja lanttulooraa.

Tunnustan suoraan ja rävähtämättä rakkauteni.
Suomalainen eväs liittää juureni ruokamultaan,
siihen samaan, josta nousevat sipulit, retiisit,
punajuuret, perunat, sellerit, porkkanat,
nauriit ja muut räätikät.

Tunnustan rakkauteni vastamäessäkin.
Lautasen reunalle lonittu läski.
Kukkaruukkuun piilotettu makkarakastike,
koiralle salaa tarjottu kaurapuuro.
Eivät ne käännytä minua vihoittelemaan.
Suomalainen ruoka on tatuoitu vatsalaukkuuni maailman matkoja varten.
Se on sisäänrakennettu kartta ja kompassi.
Säkkipimeässäkin tunnustan kotini.
Tämä maku on Suomea,
tämä maku on kotimaani.
Rakkaimpani, elämän eväs.

Nettimarkkinat voivat turvata suomalaisen ruokatuotannon laadun ja omavaraisuuden

Mediatiedote 15.7.2016

Kansanedustaja Anne Kalmari otti vuosittain järjestettävässä karjatilallisten kokoontumisessa Nautaparlamentissa 15.7.2016 voimallisesti kantaa elintarvikeketjun hinnanmuodostuksen kiemuroihin, byrokratian purkuun ja suomalaisen ruoan käyttämiseen julkisissa hankinnoissa.

Kalajoella järjestetyssä Nautaparlamentin avaustilaisuudessa kansanedustaja Kalmari nosti esiin nykyaikaisten nettimarkkinoiden hyödyntämisen monet mahdollisuudet. ”Rukiin esimerkki koko tuotantoketjun sitoutumisesta omavaraisuuden turvaamiseen ja laatuun voisi toimia naudanlihallakin”, kertoo Kalmari ja toivoo nettikaupan ja vaihtoehtoisten jakelukanavien käytön nousevan kahden ison tukun rinnalle. Esimerkkinä Kalmari käyttää Kiinaa, jossa internetissä hetkessä roihahtaneet virtuaalimarkkinat kattavat jo 40% maan ruokahankinnoista. Kotimaassakin ruokapiirien lukumäärä kasvaa huimaa vauhtia ja tätä trendiä tulisi nyt hyödyntää. ”Miksi myydä maailman puhtainta ja turvallisinta laatulihaa bulkin hinnalla? Miksi lihatalot eivät loisi yhteisiä puhtaan lihan virtuaalimarkkinoita?” Kalmari kysyi puheessaan kannustavasti.

Nykyhallituksen päätöksen mukaisesti valtion julkiset ruokahankinnat noudattavat Suomen lainsäädännön laatuvaatimuksia ja Kalmari vaatii samaa linjaa noudatettavaksi myös kunnissa ja valtionyhtiöissä. ”On käsittämätöntä että sinivalkoisilla siivillä lennettäessä syödään lihaa, jonka tuottamiseen on käytetty eläimille ja ympäristölle kestämättömiä menetelmiä sen sijaan, että sielläkin brändättäisiin kotimaisia laatutuotteita. Varuskunnissa suomalaisen elintarvikkeiden pitäisi olla itsestäänselvyys jo huoltovarmuudenkin kannalta. Kuntien ei kannata säästää muutamaa senttiä ateriaa kohti, jos samalla menetetään työpaikkoja ulkomaisille toimijoille”, Kalmari toteaa ja kehottaa kuntia pistämään rahan pyörimään lähellä hankkimalla kotimaista ruokaa.

Kalmari myös hoputtaa Suomea viipymättä seuraamaan Ranskan tietä ja haluaa Suomen pyytävän lupaa komissiolta siihen, että lihajalosteiden sisältämän lihan alkuperämaa tulee ilmoittaa pakkauksessa.

Tuottajia Kalmari kannustaa edelleenkin jaksamaan ilmoittaa hallitukselle tyhmistä tulkinnoista, vain siten ne saadaan poistettua. Byrokratian purkaminen on kuin täikamman käyttöä. Joka ainoa joutava säännös on yksittäin etsittävä ja purettava. Nykyisessä hallitusohjelmassa on sitouduttu siihen, ettei tällä hallituskaudella säädetä uusia normeja. Tästä on pidettävä kiinni.

Suomelle on varattu EU:ssa tietty potti rahaa. Pääasia on saada se tulevaisuudessa peltohehtaareiden ja eläinyksiköiden avulla kotiutettua. Pelleily erilaisten kirjaamisten ja käytännölle vieraiden temppujen kanssa alkaa olla tiensä päässä. Peltojen ikiaikaisten pinta-alojen olisi viimein pysyttävä paikoillaan ja kohtuuttomista sanktioista sekä korvamerkeistä siirryttävä siruaikakauteen.

Lisätietoa:
Kansanedustaja Anne Kalmari, 050 512 2084

Päiväkotilasten ruokaa ei saa määrittää vain hinta

Yle uutisoi tänään päiväkotiruuan hintaeroista. Ettei kenellekään tulisi mielikuva, että meidän tulee jättikilpailutusten kautta pyrkiä alentamaan ruuan hintaa, alla kannanottoni aiheesta.

 Kansanedustaja, eduskunnan lähiruokakerhon puheenjohtaja Anne Kalmari:

Päiväkotilasten ruokaa ei saa määrittää vain hinta         

YLE uutisoi tänään eri kaupunkien päiväkotilasten ruoan suurista hintaeroista. Suurimmillaan ero oli 700 euroa vuodessa yhtä lasta kohden. Mistä erot johtuvat, sitä ei ole tarkasti tutkittu.

Kalmari pitää hyvänä, että ruoasta keskustellaan, mutta hän toivoo samalla, ettei tarjottava ruoka ole yhä useammin vain hinnan määrittelemä.  Kalmarin mukaan ruoan kilpailutuksessa pitää ottaa huomioon kokonaistaloudellisuus. Paikallinen lähi- ja luomuruoka antaa töitä ja toimeentuloa lähiseudun ihmisille sekä elintarviketeollisuudessa, että maatiloilla. Tuoreessa ruuassa maku ja tuoksu säilyvät ilman lisäaineita. Ruokakulttuurimmekin voi säilyä ainoastaan jos myös päiväkoti on mukana jutussa.

Kun säästää pitää, niin siinä onnistutaan, kun käytetään mm. sesonginmukaista ruokaa ja ruoka maistuu tuoreutensa vuoksi. Kun ruoka maistuu, sitä ei mene jätteeksi ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät, vakuuttaa Kalmari.

Ruoan hintaan pitäisikin laskea myös hävikin kustannukset. Meidän tulee tehdä töitä sen eteen, että ruokaa menee mahdollisimman vähän jätteeksi. Jäteruoka on kuluttanut koko ketjun voimavaroja aivan turhaan, toteaa Kalmari. Ja pitää muistaa, että ruokaturvallisuudesta ei saa tinkiä. Se tapahtuu parhaiten, kun voimme jäljittää elintarvikkeen alkuperän. Suomalainen tuote on tutkitusti turvallinen.

Pilaako bisnes ruuan?

Pilaako bisnes ruuan?

Ruualla tehdään maailmanlaajuisesti valtavaa bisnestä. Bisnesajattelu ruuan kohdalla tuntuu olevan niin, että kun vain saadaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman halvalla niin hyvin menee, kunhan pidetään myynnin katteet korkeina. Katselin Food Inc. dokumentin kauhulla. Aloin pohtia onko tuo myös Suomen suunta. Onko jotain vielä tehtävissä? Riittävätkö vastavoimat?

Valitettavasti ruuantuotannon pelisääntöjä sanelevat globaali kilpailu, keskittynyt kauppa ja teollisuus. Meillä ruuantuotannosta jää koko ajan pois pieniä perheviljelmätiloja. Pienet tilat eivät pysty kilpailemaan suurten tuotantotilojen kanssa. Lihatiloilla myytävien sikojen tai nautojen määrä vaikuttaa hurjasti yksikköhintaan. Maitopuolella lisääntyneet kustannukset pakottavat kasvattamaan tilakokoa tai lopettamaan.

Väitän, että ruokabisneksen siirtyessä yhä harvempien käsiin häviäjiä ovat ympäristö, kuluttajien terveys sekä niiden ihmisten asema, jotka tekevät varsinaisen työn.

Olemme ajautumassa kohti teollisuusmaista agribisnestä, jossa viljelijällä on mahdollisuus vain hypätä pois tai hän ajautuu vääjäämättä kohti arvoja, joita hän ei hyväksy. Kaikki tapahtuu pikkuhiljaa ja tiedostamatta, siksi asioista olisi hyvä keskustella etukäteen. EU:n tehoviljelijä ei ole ahne sika, vaan hän on pikkuhiljaa ummistanut silmänsä luonnon kunnioitukselta, että voisi jatkaa sukupolvien ketjua, josta ei enää entisin menetelmin leipää saa. Jos tuottajahinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla seilaavan halvimman bulkkituotteen mukaan, emmekä saa lisäarvoa laatutyöstämme, tilanne kääntyy toivottomaksi.

Ohjelman mukaan Yhdysvalloissa perheviljelmät ovat suurelta osin historiaa. Liikemiehet, jotka omistavat tuotannon, eivät välttämättä ole edes käyneet maatilalla. Ulkomainen halpatyövoima tekee nurkumatta jättimäisillä eläintehtailla sen, mihin heidät komennetaan. Eläimille syötetään antibioottia rehuissa, että ne kasvaisivat paremmin. Näiden kasvunedisteiden käyttö on kiellettyä Suomessa, sillä ne aiheuttavat antibioottiresistenssiä. Eläimille syötetään myös kasvuhormonia, jonka käyttö on Suomessa kielletty. Sen käyttöön on arveltu liittyvän useita terveysriskejä. Kun rehu ei ole enää sitä, mitä eläimelle lajityypillisesti kuuluisi olla, ei toivotut bakteerikannat alkavat elää tehden ruuan riskit suuremmiksi.

Meillä pykälänvartijat vahtaavat, onko vasikan karsina sentin liian pieni tai onko elintarvikehuoneistossa harja irti lattian pinnasta. Yhdysvalloissa päättäjät hyväksyvät ja siunaavat täältä katsottuna epäeettisen toiminnan. Tämä geenimuunneltu, vaarallisia bakteereja sisältävä hormoonimössö pitäisi sitten päästää myös EU:n markkinoille vapaakauppasopimuksilla.

Olin Maailman Eläinten päivän tilaisuudessa keskustelemassa siitä miten eläinsuojelulakia tulisi muuttaa, jotta eläinten hyvinvointi Suomessa parantuisi. Olen yhtä mieltä Kati Pullin ja Salla Tuomivaaran kanssa siitä, että parannuksia voidaan ja tuleekin tehdä eläinten hyvinvoinnin eteen. Nämä täytyy olla kuitenkin ehdottomasti kytköksissä siihen, että edes julkisissa keittiöissä ruuan minimi laatutaso täyttäisi suomalaisen lainsäädännön vaateet. Emmehän voi vaatia yhtä ja suosia toista! Mikäli itse kiristämme eläinsuojelu- ja ympäristönormeja, mutta olemme valmiita ostamaa ruokaa sieltä mistä halvimmalla saa, teemme globaalissa mittakaavassa karhunpalveluksen luonnolle. Moni kuluttaja vaatii kotimaiselta tuottajalta paljon, mutta ostaa lopulta tuotteen hinnan perusteella.

Haluan haastaa lihattoman lokakuun rinnalle uudentyyppistä ajattelua. Entäpä, jos joukko eläinystävä-tahoja sitoutuisivat rahoitusmalliin, joka takaa tuotantoeläimille sitoutumisasteesta riippuen mitä hienoimmat olot. Tarpeeksi kannattajia, niin parsinavetta siirtyy pihattoon. Vähemmilläkin osuuksilla karja saa uuden rapsutuslaitteen tai erityismukavat makuualustat. Tietyllä määrällä maksullisia tykkäyksiä siat saavat paremman mahdollisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä jne. Esimerkkinä voisi toimia Herttoniemen ruokaosuuskunnasta tutun Olli Revon ja viljelijä Rikard Korkmanin kehittelemä sopimuspohjainen suoramyyntimalli ”Minun omenapuu”. Tällä halutaan edistää kumppanuusmaataloutta suoraan omenaviljelijän ja omenakuluttajan välillä ilman välikäsiä. Kuluttaja ostaa vuosittain yhden omenapuuosuuden, johon sisältyy osa omenatarhan puista ja näiden puiden omenasato kokonaisuudessaan.( http://www.minunomenapuu.fi)

Tämän päivän valinnoilla ratkaisemme millaisessa ruokabisneksessä haluamme olla mukana.

 

Anne Kalmari, kansanedustaja, kesk.

 

 

 

Puhdasta ruokaa, kiitos!

Maaseudun Tulevaisuus tänään 15.3.2013: ”Suomi ja muut Pohjoismaat erottuvat edukseen EU:n torjunta-aineiden jäämäseurannassa. Jäämiä löytyy, mutta pitoisuudet ovat matalampia kuin muualla Euroopassa. Suomalainen puhdas ruoka ei ole myytti. Vahvistusta saatiin taas kerran, kun Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto, Efsa, julkaisi tietoja torjunta-aineiden jäämistä elintarvikkeissa. Suomi ja muut Pohjoismaat loistavat kärjessä ja myös itävaltalaiset voivat olla tyytyväisiä. Eniten jäämiä todettiin EU:n ulkopuolelta tuoduissa elintarvikkeissa.”

Voimme oikeasti olla iloisia tästä uutisesta. Ei ole yhdentekevää mitä suuhun laitamme. Koko ajan tulee uusia ruokaskandaaleja ja on yhä vaikeampi kuluttajana seurata mitä ostaa ja mikä pitäisi jättää kaupan hyllyyn. Joutsenlippu on kuitenkin yksi valintaa helpottava merkki. Päätöksillämme kuluttajina voimme vaikuttaa siihen pysyvätkö ns. huonot tuotteet myynnissä vai poistuvatko ne valikoimista.

Huomionarvoista on, että luomutuotteistakin löytyi jonkin verran kasvinsuojeluainejäämiä, etenkin EU:n ulkopuolelta tulleissa erissä.

Mistä sitten jäämättömyys johtuu: Kaikki maat eivät enää suostu antamaan tietoja kasvinsuojeluaineiden käyttömääristä, mutta tilanne on entinen. Suomen kasvinsuojeluainemäärät ovat minimaalisia muihin maihin verrattuna. Suomalaisten syömistä kasvinsuojeluainejäämistä yli 90 % tuleekin tuontielintarvikkeista, vaikka niiden osuus ostoskorissa on pienempi kuin kotimaisten tuotteiden. Jäämiä saamme erityisesti hedelmistä ja tuontirukiista. (Lähde: Elintarviketurvallisuusselonteko)

Antibioottisten kasvunedisteiden ja hormonien käyttö kotieläimillä on Suomessa kielletty. Rehuntuotantoa valvotaan niin tarkasti, että en usko dioksiinipitoisten viemärijätteiden pääsyyn ketjussa.

Maamme forforivarat eivät sisällä juurikaan raskasmetalleja eikä liikenne saastuta kuten tiuhemmin asutetuissa maissa. Näin ruuan raskasmetallipitoisuudet ovat hyvin alhaisia.

Pakko pohdiskella vähän sitäkin kuinka kauan saamme nauttia puhtaasta ruuasta. Tilanne on erittäin huolestuttava, kun ajatellaan omavaraisuuden alenemista.  Viljelijöiden tulotaso on surkea ja tilat vähenevät huimaa vauhtia. Siis kysynkin teiltä kuluttajat: Eikö jäämättömyydestä kannattaisi maksaa vähän ekstraa puhtaan ruuan tuottajalle?

 

 

Sivu 1 / 3123

Tapahtumat

  • Ei tulevia tapahtumia.

KYSELY

Tällä hetkellä ei ole gallupia saatavilla.
Keskusta
Lasten ja nuorten valtuutettu