Yhteystiedot

Kansanedustaja
Anne Kalmari
050 512 2084
">

Avustaja
Kalle Murto
050 466 7697
">

Anne Kalmari Facebookissa Anne Kalmari Twitterissä
Tilaa Anne Kalmarin blogi RSS-syötteenä Anne Kalmari LinkedInissä

taloustilanne

EU kriisi -metsässä ollaan!

Jälleen joutuu pieni Suomi kurjistamaan oman maan tilannetta helpottaakseen suuren EU maan Espanjan taloudellista tilaa. Tilannetta voisi verrata 90-luvun lamavuosiin siten, että jos hyvin pieni yritys olisi ruvennut takaamaan jotakin mega-kokoluokan yritystä omilla varoillaan, niin olisi siinä aika epätoivoinen tilanne ollut sitten, kun kriisi lopulta olisi lauennut, ja itse asiassa näin monelle yritykselle tuolloin kävikin.

Suomen tilanne tässä EU-kriisissä on juuri samanlainen.  Emme omilla rahoillamme pysty pelastamaan yhtään mitään. Kun Suomen varallisuus on toisten pankkien tukena ja kriisi laukeaa, niin silloin ollaan tosi syvällä, kun menetetään rahat sen lisäksi, että kriisi on edessä.

Valtiovarainministeri Urpilainen (sd) vertasi välikysymyskeskustelussa: jos juoksee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Kun hän näin vertasi, se osoitti ilmeisesti, että metsässä ollaan!  Eikö nyt siis kannattaisi kääntyä takaisin, jos kompassi johtajilla näyttää väärin? Kataisen (kok) hallitus on puhunut jatkuvasti sijoittajien vastuusta. Missä on nyt sitten sijoittajien osakepääoma näissä Espanjan pankeissa? Sen sijaan me annamme rahaa Espanjalle ja toivomme, että sen joskus saa takaisin, ja Espanja sitten lainaa sen pankeille eteenpäin. Hallituspuolueen edustajille on joka välissä uskoteltu, että tämä ja tämä palomuuri nyt sitten riittää ja kriisi pysähtyy tähän, ja koskaan kriisi ei ole pysähtynyt. Kuka voi uskoa, että kriisi nyt pysähtyy juuri Espanjaan? Minä en usko. Sen sijaan uskon, että olemme vasta puolivälissä ja matka jatkuu, uusia kriisejä tulee ja Italian pakettia odotettaessa meidät viedään kohti liittovaltiota. Mielestäni olemme pumpanneet rahaa jo riittävästi. Joskus pitää uskaltaa kääntyä takaisin.

Pääministeri Katainen kyseli välikysymyskeskustelussa eväitä EU:n kokoukseen. Annan tässä nyt joitakin eväitä. Ihan ensimmäinen eväs olisi se, että pyytäisin, ettei sorruttaisi ylimielisyyteen, vaan kuunneltaisiin tarkasti myös opposition mielipiteitä siitä, miten asioita voisi hoitaa. Jos ollaan eri mieltä, se ei tarkoita, että ollaan tyhmiä tai vastuuttomia, vaan se tarkoittaa, että asioita on pohdittu toisenlaisesta näkökulmasta ja usein myös useiden asiantuntijoitten evästyksellä.

Toinen eväs on se, että arvoisa pääministeri muuttaisi käsityksen tasavertaisuudesta. Kun Kreikkaa tuettiin, täytyy muistaa, että Saksan pankeilla ja valtiolla oli 34 miljardin euron saatavat Kreikassa ja Suomessa 1 miljoonan euron saatavat. On toki silloin jaettava sitä vastuuta ja taakkaa näitten asioitten mukaisesti. Nyt Espanjassa viimeistään tämä tasavertaisuus tulisi muuttaa sellaiseksi, minkälainen suomalaisten oikeuskäsitys on: eli niille maille suuremmat vastuut, joilla itsellään ja joiden pankeilla on paljon saatavia.

Kolmanneksi toivoisin, että pääministeri lupaa meille suomalaisille yksiselitteisesti, että Suomi Euroopan päätöksenteossa ei tule hyväksymään eurobondeja tai liittovaltiokehitystä ennen kuin nämä asiat on viety Suomessa kansanäänestykseen. Tämä on hyvä takaportti siellä neuvotteluissa, ja vaadin, että tästä asiasta ei tingitä!

Hillitään velkaantumista

Tässä tulee pohtineeksi monenlaista, kun yrittää ymmärtää kuinka meidän on nyt jälleen oltava mukana auttamassa yhtä talousvaikeuksiin joutunutta maata, tällä kertaa Irlantia. Tämän olisi jo loputtava tai muuten meitä ”maksajamaita” jää jäljelle enää kovin vähän. Suomessa meillä taloustilanne on hyvä, mutta suunta on pelottava.

Jos yhden viestin voisin meidän kaikkien suomalaisten päähän iskostaa, se olisi seuraava: Ei eletä yli varojen. Suomalaisten velkaantumisaste on jo 113 %. Kotitalouksilla on siis velkaa enemmän kuin ne vuodessa ansaitsevat. Asuntojen hintakupla on meilläkin ilmeinen eteenkin pääkaupungissa. Pankit rahoittavat asuntolainoja ilman omarahoitusosuutta. Saattavatpa suosittaa jopa auton vaihtamista samalla. Entäpä, jos omaisuutta joutuisi realisoimaan silloin kun asunnon hinta on romahtanut. Pahimmillaan asunto voi mennä, mutta puolet velasta jäädä. Korot eivät ole ikuisesti alhaalla, työpaikka voi mennä alta tai avioero voi tulla.

Sota-ajat kokenut äitini on aina opettanut laittamaan vähän pahan päivän varalle, jos ”kovat ajat tulloo”. Tämä kohtuullisuus elämisessä on myös ihan hyvä keskustalainen oppi.

Tapahtumat

  • Ei tulevia tapahtumia.

KYSELY

Tällä hetkellä ei ole gallupia saatavilla.
Keskusta
Lasten ja nuorten valtuutettu