Anne Kalmari

Tässä tulee pohtineeksi monenlaista, kun yrittää ymmärtää kuinka meidän on nyt jälleen oltava mukana auttamassa yhtä talousvaikeuksiin joutunutta maata, tällä kertaa Irlantia. Tämän olisi jo loputtava tai muuten meitä “maksajamaita” jää jäljelle enää kovin vähän. Suomessa meillä taloustilanne on hyvä, mutta suunta on pelottava.

Jos yhden viestin voisin meidän kaikkien suomalaisten päähän iskostaa, se olisi seuraava: Ei eletä yli varojen. Suomalaisten velkaantumisaste on jo 113 %. Kotitalouksilla on siis velkaa enemmän kuin ne vuodessa ansaitsevat. Asuntojen hintakupla on meilläkin ilmeinen eteenkin pääkaupungissa. Pankit rahoittavat asuntolainoja ilman omarahoitusosuutta. Saattavatpa suosittaa jopa auton vaihtamista samalla. Entäpä, jos omaisuutta joutuisi realisoimaan silloin kun asunnon hinta on romahtanut. Pahimmillaan asunto voi mennä, mutta puolet velasta jäädä. Korot eivät ole ikuisesti alhaalla, työpaikka voi mennä alta tai avioero voi tulla.

Sota-ajat kokenut äitini on aina opettanut laittamaan vähän pahan päivän varalle, jos ”kovat ajat tulloo”. Tämä kohtuullisuus elämisessä on myös ihan hyvä keskustalainen oppi.