Ideologiana hajauttaminen
Kolumni Ksml 5.2.2012
Sanonko miltä periferian asukkaasta nyt tuntuu? Koetamme taistella toivottomuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan. Puhun sen suuren kansanosan puolesta, jolta ollaan viemässä vaikuttamismahdollisuudet ja palvelut, julkinen liikenne ajetaan alas ja nostetaan suurpedotkin meitä tärkeämmiksi. Suurpääoma ei ole kiinnostunut näistä ihmisistä, ei myöskään maaseudun arjesta vieraantunut valtiovarainministeriön virkamies. Haluaisin, että tänään valittava presidentti olisi virkakaudellaan aidosti kaikkien maakuntien presidentti eikä vain ääniä kalastaessaan.
Helsingin metropoli ei kasva maailmanmittaan, vaikka siirtäisimme sinne kaikki Suomen ihmiset. Todellisuudessa nopea keskittyminen on luonut ylimääräisiä kustannuksia sekä muuttoliikkeen lähtö- että tuloalueille. Kustannuksia aiheuttaa, kun kaikki se, mikä on jo kertaalleen rakennettu, joudutaan rakentamaan uudelleen. Kun rakennetaan uudet koulut, päiväkodit, tiet ja viemärit entisten jäädessä tarpeettomiksi, se on kuin hölmöläisten matonkutominen. Puretaan toisesta päästä, kun toiseen rakennetaan. Tätä keskittämiskehitystä vauhditetaan pienentämällä työmatkavähennyksiä, korottamalla dieselveroa ja pienentämällä tiemäärärahoja. Samaan aikaan valtion palveluita pistetään nippuun ja toivotaan, että ihmiset käyttäisivät internetiä. Siitä ei välitetä, että nettiyhteydet eivät toimikaan kaikkialla kunnolla.
Pitää palauttaa usko ihmisyyteen ja kestävään luonnon hyödyntämiseen. En usko, että panostamalla vain menestyjiin, hyvinvointi säteilee sitten muuallekin. Hallituspuolueissa ja yhteiskunnassa muutoinkin on vahvistunut ajattelu, jonka mukaan alueellinen keskittyminen globalisaation myötä olisi itsestään selvyys ja itse asiassa suotavaakin. Talouselämän eliitti, valtiovarainministeriön virkamiehistö ja asiantuntijat eivät pysty laskemaan barometreissään syrjäytymistä ja pahoinvointia numeroiksi. He eivät pysty laskemaan yhteisöllisyydellä ja välittämisellä saatuja hyötyjä. Markkinataloudessa yritystoiminnassa voidaan keskittäessä unohtaa heikommin menestyvät rönsyt. Yhteiskunnassa emme voi kääntää selkäämme osalle porukasta. Emme pitkien etäisyyksien päässä asuville, emme vähävaraisille, emme hiljaisille. Välimatkat eivät pienene, sairaat eivät parane, lapsia ei synny lisää eivätkä vähävaraiset rikastu, vaikka rakentaisimme kuinka hienoja komplekseja tarjoamaan huippuosaamista.
Keskittämisen vastavoimia ovat ruuhkautumisen aiheuttamat sosiaaliset ja ympäristölliset haitat, joiden vuoksi osa ihmisistä haluaa pois pahimmilta urbaaneilta alueilta. Suomi on väestötiheydeltään EU:n kaikkein harvimmin asuttu jäsenvaltio. Se on OECD:n maaseutuluokittelun mukaan lähes kokonaan maaseutumaista aluetta. Siitä huolimatta meillä, maassa, jossa ihmiset synnynnäisesti haluavat väljyyttä ja löytävät luovan toimintansa lähteet luonnosta – juuri meillä vannotaan ennen kaikkea keskittämisen nimiin. Jos maaseudun yrittäjä lämmittää kotinsa ja verstaansa uusiutuvalla energialla ja käy viisi kertaa viikossa omalla autollaan taajamassa sekä sytyttää vahingossa saunankiukaan puiden alapuolelta, onkohan hän se todellinen ilmaston tuhoaja. Todellista näyttöä sille, että kaupungeissa ihminen autoilisi vähemmän kuin maalla, ei ole. Tuloerot vaikuttavat Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan ilmastopäästöihin enemmän kuin asuinseutu. Eniten matkasuoritetta kertyy vapaa-ajan matkoista. Kaikkein lyhyimpiä matkoja ovat koulumatkat ja ostoksiin ja asiointiin liittyvät matkat. Pisimpiä matkoja ovat työasiamatkat ja mökkimatkat.
Keskittämismalli sisältää erään harhan. Se unohtaa ihmisen sosiaalisena olentona. Ehkäpä tulevissa jättikouluissa kaikki oppilaat eivät sopeudukaan. Ehkä joidenkin oppilaiden mielestä koodikieliset oppimisympäristöt, oppitunnit ja numeroidut opettajat eivät enää tunnukaan omilta. Opiskelujen viivästymisen uhka on professori Keltinkangas -Järvisen mukaan suurempi isoissa yksiköissä. Perinteet ja tapahtumat eivät säilykään. Pahimmillaan tehokkuus on sitä, että osa oppilaista tipahtaa kelkasta jo laitoksen koon vuoksi. Miten käy keskinäisen välittämisen ja toisten huomioon ottamisen? No, onhan isommissa yksiköissä sitten vara palkata kuraattoreita ja porttivahteja lisää. Ollaan sitten vähän kuin supermarketeissa. Myyjiin ei ole varaa, mutta vartijoihin on.
Tarpeemme ja arvostuksemme ovat erilaisia. Monet arvostavat maaseudun turvallisuutta, rauhaa, yhteisöllisyyttä ja luontoa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitsemme erilaisia asuinympäristöjä kohtuullisine palveluineen. Laajan maan velvollisuus on säilyttää kansalaisilleen aito oikeus asuinpaikan valintaan!
Anne Kalmari, kansanedustaja Keski-Suomesta
anne.kalmari@eduskunta.fi
Eläköön kilpailuvirasto!
Kauppojen määräävä markkina-asema vääristää kilpailua. Viimeinkin tämä asia tunnustetaan myös kilpailuviraston toimesta. Välillä on tuntunut turhauttavalta puhua tästä ilman mitään vastakaikua. Nyt näyttää siltä, että tämä asia olisi menossa kohti maalia. Odotan työ- ja elinkeinoministeriön sekä kilpailuviraston toimia asian korjaamiseksi. Kauppa maksattaa hyllytilasta, ostattaa takaisin myymättömiä tuotteita ja painaa hinnat toimittajilta niin alas, että suomalainen tuotanto katoaa, vaikka kysyntää olisi. Omilla tuotemerkeillä myydään muualta tuotuja tuotteita, joiden tuotantomenetelmät eivät vastaa suomalaisia. Brändituotteista otetaan kovempi kate kuin omista merkkituotteista.
Elintarvikkeita jalostavia yrityksiä on paljon, kauppa on keskittynyttä. Se pakottaa tarjoajan nöyräksi. Suomalaisista raaka-aineista valmistetut tuotteet eivät saa kaupan sisäänostajilta juurikaan lisähintaa. Sen sijaan tiskillä hintaero ulkomaiseen on huima. On väärin, että kauppa voi tehdä kovempaa katetta kotimaisella tuotteella. Huipussaan tämä vääristymä on luomu-tuotteiden kohdalla. Viljelijä tekee työn, kauppa käärii hyödyn. Tähän täytyy tulla muutos.
Kehitysmaiden maanviljelijöiden tueksi tehty Reilun kaupan järjestelmä on erinomaisen hieno asia. Kannatan sitä itsekin ostamalla mahdollisuuksien mukaan reilun kaupan tuotteita. Myös suomalaisten viljelijöiden kohdalla on tullut tarpeelliseksi vaatia reilumpaa kauppaa ja miettiä keinoja viljelijäin aseman parantamiseksi kaupan puristuksessa. Tuottajan on saatava oikeudenmukainen osa tuotteiden hinnasta. Reilussa kaupassa raha jakautuu tasaisemmin koko ketjuun. Maatalousyrittäjän tuntipalkka oli vuonna 2010 alle neljä euroa! Usein viljelijän saama tuotteen myyntihinta ei kata tuotantokustannuksia. Kauppa saa rahaa maitopurkista enemmän kuin viljelijä. Siinä ei kauppiaan tarvitse paljon tissiä herutella.
Voidaan pohtia, onko suomalainen kauppaketju riittävän tehokas, kun se tarvitsee noin suuren osuuden tuotteen hinnasta. Haluan, että kauppa tinkii omasta osuudestaan eikä kuluttajahintoja nosteta. Kuluttajan pitäisi aiheellisesti kysyä, tarvitsemmeko koko ajan suurempia ja loistokkaampia ostosparatiiseja.
Vaikka kuluttaja tahtoisi lähi- ja luomuruokaa ostoskoriin, kysyntä ei välity nyt tuottajalle asti. Jos luomulisä menee pelkästään kaupalle, ei se motivoi viljelijää uudenlaiseen tuotantoon. Meidän tulee tukea suomalaista reilua kauppaa ja motivoida luomutuottajia antamalla se luomulisä tuottajille eikä kaupalle. Tällaista reilua kauppaa minä ja keskusta peräänkuulutamme.
Jos kaupalta ei pian tule omia toimia kilpailun tervehdyttämiseksi, kilpailuasioista vastaavan ministerin on vaadittava suurta markkinaosuuttaan väärinkäyttäviä kauppaketjuja hajotettavaksi. Suomalaisen ruuan markkinaosuus kaupan hyllyllä on raaka-aineen osalta laskenut alle 50 %:iin ja kaupan määräävä markkina-asema tulee purkaa.
Anne Kalmari, kansanedustaja, kesk.
Väyrysen kokemus on tarpeen!
Mitä vaikeammat ajat, sitä laajakatseisempaa ja kokeneempaa johtajaa kaivataan. Tällainen on Paavo Väyrynen. Globaalit haasteet ovat mittavat, joskaan Suomeen ei kohdistu mitään erillistä sotilaallista uhkaa. Meidän sotilaallisen turvallisuutemme voisi vaarantaa vain Venäjän ja Naton välinen laajamittainen sotilaallinen selkkaus. Nykyiseen tilanteeseen ei sovi se, että Suomi liittyisi Natoon ja toisi sen sotilaalliset järjestelmät Venäjän rajoille. Meidän tulee päinvastoin omalla toiminnallamme vähentää vastakkainasettelua ja jännitteitä Venäjän ja länsimaiden välillä. Liittoutumattomana maana Suomella ei ole velvoitteita lähettää sotilaitaan taistelutehtäviin ulkomaille.
Väyrynen on nähnyt aina kauas. Kun Sauli Niinistö (kok) ja Paavo Lipponen (sdp) halusivat viedä meidät Euroopan ytimiin ja liittää euroon, Väyrynen puhui siitä, mitä tapahtuisi kun kulttuuriltaan erilaiset maat omistavat yhteisen valuutan. Yhteinen lompakko ja erilainen taloudenhoito osoittautuivatkin katastrofiksi.
Mielestäni on turvallista, jos meillä on presidentti joka näkee virtausten yli ja rohkenee olla olematta rähmällään sen paremmin suuntaan kuin toiseenkaan. Haluan presidentin, joka ei leiki maailmanpoliisia, vaan vie eteenpäin eri areenoilla globaalia kestävää kehitystä, kuten Paavo Väyrynen jo Rion ympäristökokouksessa on tehnyt. Sain henkilökohtaisesti kuulla, kun hän Genevessä WTO -kokouksessa puhui globaalista finanssimarkkinoiden sääntelystä ja kestävästä talouskasvusta, kun muualla asiaa ei vielä nähty.
Nyt meillä on vallalla markkinavoimien palvominen. Kaikki halutaan tehokkuuden nimissä keskittää. Kokoomus, SDP ja muut hallituspuolueet ajattelevat, että antamalla niille, joilla valmiiksi menee hyvin, saadaan hyvinvointia säteilemään muuallekin. Minä haluan mieluummin Väyrysen kaltaisen presidentin, joka ajattelee, että ihmisen talous on sopeutettava luonnon talouteen. Hänen mielestään on kehitettävä uutta ympäristöystävällistä tekniikkaa. On turvauduttava nykyistä enemmän uusiutuviin luonnonvaroihin. Kaikkia raaka-aineita on säästettävä ja kierrätettävä. Elinympäristöä on varjeltava. Hajautettu yhteiskunta tunnistaa ihmisen sosiaalisena olentona.
Jaan ne arvot, joita Paavo kantaa. Alkiolainen ihmisyysaate on tarjonnut vaihtoehdon oikeiston ja vasemmiston materialismille. Väyrynen on nuorisokotinsa avulla konkreettisesti tehnyt töitä syrjäytyneiden nuorten eteen. Väyrynen arvostaa sivistystä ja erityisesti tasa-arvoisia mahdollisuuksia kouluttautua.
Paavo Väyrynen on pitänyt suomalaisen ruuantuotannon puolta niin myötä kuin vastamäessäkin. Hän ei hyväksynyt eläinaktivistien tunkeutumista sikaloihin. Ihmettelen, että esimerkiksi Eva Biaudet (r) ja Sauli Niinistö (kok) sanovat, että tarkoitus pyhittää keinot. Aktivistien tarkoituksenahan on nimenomaan lopettaa kotieläintuotanto. Minulle periferian naiselle tärkeää on se, että Väyrynen on luvannut tehdä työtä sen puolesta, että meillä olisi tulevaisuudessakin elävä maaseutu ja elinvoimaiset maakunnat.
Sitä paitsi pieni pilke silmäkulmassa antaa hyvää mieltä koko kansalle! Paavo taitaa myös tämän puolen! Hän kutsuu varmasti mielellään linnaan joitakin heistä naapurimaassa asuvia, jotka ovat päättäneet muuttaa Ruotsiin kun Paavosta tulee presidenttiJ
Näyttöä entisestä ja taitoa tulevaisuuden tekoja varten. Siksi valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen!
Anne Kalmari, Keskustan eduskuntaryhmän vpj.
Suomalaista ruokaa pöytään!
Kun ostat kotimaista ruokaa, tuet oman maamme työllisyyttä, sillä suomalaisista lähes joka viides työllistyy ketjusta, jonka alussa on viljelijä. Suomalaista suosimalla autat kulttuurimaisemien säilymistä ja pienennät ekologista hiilijalanjälkeäsi. Maut ovat osa kulttuuriperintöämme. Meidän velvollisuutemme on maistattaa eri makuja lapsilla ja siirtää näin ruokakulttuurimme eteenpäin.
Elintarvikeskandaalit ovat lisääntyneet. Jos ruuantuotannon ainoana kriteerinä on tuottaa mahdollisimman halpaa ruokaa kasvottomille ylikansallisille markkinoille, seurauksena on moraalikato. Missä välistäveto vain kannattaa ja on mahdollista, siellä sitä tehdään. Jos eläimet suostuvat syömään ravinnepitoista viemärijätettä, eikä siitä jää kiinni, niin etiikasta piittaamattomat, ahtaalle vedetyt ulkomaiset tuottajat joutuvat toimimaan näin. Jos jalostusarvoa voidaan lisätä arveluttavin konstein olemattomalla riskillä, niin ahne jalostaja ottaa riskin.” Business is business.” Meidän, säännöksille kuuliainen, luterilainen toimintatapamme ei ole itsestäänselvyys kaikkialla.
Suomalaisen tuotteen tunnistamisen varmistat vain joutsenlipusta. Kuluttajaa johdetaan surutta harhaan käyttämällä nimikkeitä, jotka antavat mielikuvan kotimaisuudesta. Pakkausmerkinnöissä todetaan jatkuvasti virheitä vuodesta toiseen. Suomenkielisiä merkintöjä puuttuu, ainesosaluettelo puuttuu tai on virheellinen, sisältäen jopa harhaanjohtavia luomumerkintöjä. EU:n sisään päässeitä lihatuotteita tutkitaan vasta satunnaisesti kauppojen hyllyiltä. Pakkausmerkintöjen valvonta on kuntien vastuulla. Ihmettelen, miksei tuotevalvontaa keskitetä tulliin, missä olisi helpointa estää virheellisten tuotteiden pääsy kuluttajalle asti.
Kiitos Sinulle, suomalainen kuluttaja, että olet mahdollistanut suomalaisen tuotantotavan. Palkinnoksi voit antaa vaikka lasten nuolla kakkutaikinakulhon. Muualla näin ei voi tehdä!
Anne Kalmari, kansanedustaja, kesk.
Keuruun pioneerirykmentti säilytettävä
En hyväksy Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen keskittämispolitiikkaa! Vaikka eteläisessä Suomessa on Dragsvikia ja Upinniemeä ja muita varuskuntia vieri vieressä, näihin ei kajota. Silti hallitus on viemässä maakunnaltamme rykmentin. Se tarkoittaa satojen kilometrien matkoja alokkaille. Se tarkoittaa maanpuolustushengen hiipumista. 50 miljoonan euron vuotuiset tulomenetykset ovat valtava isku Keurusseudulle ja koko maakunnalle.
Rykmentin lopettaminen ei tuo säästöjä. Soisin, että puolustusvoimain niukkenevat varat voidaan käyttää itse koulutukseen eikä uusien tilojen rakentamiseen. Eihän hätäkeskusuudistuksessakaan pitänyt tulla rakentamiskustannuksia, mutta toisin käy. Varusmieskoulutus vaatii tilaa jos mikä. Säästöjä puolustusvoimissakin voidaan löytää muualta. Rauhanturvatehtäviä voitaisiin karsia. Ei siitä ole vastaavaa hyötyä, että mennään Afrikkaan asti merirosvoja jahtaamaan. Materiaalihankintoja Natoa varten olisi myös syytä arvioida. Ehkä meille ei tulekaan presidenttiä joka haluaa viedä meidät Natoon.
Koulutuksen laatu Keuruulla on ollut erinomaista puolustusvoimien vertailussa. Kansainvälinen osaaminen, mitä tarvitaan mm. rauhanturvatehtävissä, on hyvää. Tällä hetkellä Keuruun Pioneerirykmentti on ainoa yksikkö, joka täyttää täysin kansainväliset yhteensopivuusvaatimukset.
Sekä kantahenkilökunnan että varusmiesten motivaatio ja arviot palveluspaikasta ovat puolustusvoimien parhaat. He ovat tartuttaneet vapaaehtoista maapuolustustyöintoa koko maakuntaan. Itsekin olen käynyt suorittamassa niin polkupyörämarsseja kuin hiihdon kuntoisuustestin. Varuskunta ja reserviläiset ovat turvanamme myös rauhan ajan kriiseissä. Johtamistaito ja järjestäytynyt toiminta on tärkeää, kun myrsky riehuu, sähköt ovat poikki ja puhelimella ei saa yhteyttä.
Varuskuntien sijoittuminen saa olla aluepolitiikkaa. Keuruun varuskunnan lakkauttaminen tekisi Keuruusta kokoonsa nähden Suomen historian isoimman rakennemuutospaikkakunnan. Valtion toimesta! Työpaikat vähenisivät 320:llä. Suunnitelma Toivakan varikon lopettamisesta pitäisi samasta syystä arvioida uudelleen. Maatamme puolustetaan vain koko maan kattavalla puolustusvoimien verkostolla!
Itsenäisyys on nykyään liian monille itsestäänselvyys, vaikka se saavutettiin valtiomiesten erityisen viisauden avulla ja lunastettiin uudestaan kovalla hinnalla talvi- ja jatkosodassa. Kiitos veteraanit!
Mielestäni meidän kannattaisi muistaa Adolf Ehrnoothin sanat: ”Suomi on hyvä maa. Se on puolustamisen arvoinen ja sen ainoa oikea puolustaja on Suomen kansa”.
Anne Kalmari, kansanedustaja, kesk.
Latautuu ...
