Yhteystiedot

Kansanedustaja
Anne Kalmari
050 512 2084
">

Avustaja
Kalle Murto
050 466 7697
">

Anne Kalmari Facebookissa Anne Kalmari Twitterissä
Tilaa Anne Kalmarin blogi RSS-syötteenä Anne Kalmari LinkedInissä

Harvaan asuttu maaseutu tasavertaisemmaksi (Julkaistu KSML 13.01.2018)

Harvaan asutulla alueella asuu 293 000 henkilöä, mikä on vain 5,3 % Suomen väestöstä. Kuitenkin harvaan asuttu alue kattaa 68 % Suomen pinta-alasta. Valtaosa luonnonvaroistamme ja suuri osa yritystoiminnasta sijaitsee harvaan asutulla alueella. Harvaan asutun maaseudun potentiaali kannattaa hyödyntää täysimääräisesti. Se voi olla merkittävä osa Suomen seuraavaa kasvutarinaa.

Valtioneuvosto on asettanut harvaan asutun maaseudun parlamentaarisen työryhmän Suomen harvaan asuttujen alueiden mahdollisuuksien parantamiseksi. Työryhmältä kaivataan konkreettisia toimenpide-ehdotuksia politiikkaan. Mitä nuo toimenpiteet maaseudun mahdollisuuksien parantamiseksi voisivat olla?

Saavutettavuus on yksi merkittävimmistä alueiden kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. On syytä varmistaa bitin ja rekan kulkeminen myös maaseudulla. Tämä hallitus satsasi hallitusohjelmassaan lähes miljardin tieverkon korjausvelan pienentämiseen. Ehkäpä näitä toimia on syytä jatkaa. Liikennekaari antaa vapauksia uudenlaisiin tapoihin järjestää matkoja, ja näin lomamökin voi valita periferiasta, vaikkei autoa omistaisikaan.

Suomessa on ollut kunnianhimoinen laajakaistaohjelma. Itsekin pystyn hakemaan tausta-aineistoa ja kirjoittelemaan tätä kolumnia kotona Kivijärvellä 100 megan yhteyden turvin. Muistan sen ajan, kun keittiössä ehti keittää kattilallisen perunoita ennen kuin sai sähköpostin liitetiedoston avattua. Jos saamme kaikki puolueet sitoutumaan siihen, että laajakaistarakentaminen jatkuu, etätyö ja yritystoiminta harvaan asutuilla alueilla helpottuvat.

Osaaminen vie alueita eteenpäin. Vähintään toisen asteen koulutus riittävän lähellä kotia auttaa kiinnittymään alueelle. Miten paikallisten lukioiden ja ammattikoulujen säilyttämistä voitaisiin tukea? Korkeakoulutetut voivat tuoda maaseudulle merkittävää tietotaitoa. Esimerkiksi pohjois-Norjaan vähintään vuodeksi työskentelemään muuttavat korkeakoulutetut norjalaiset saavat helpotuksia opintolainaansa. Pitäisikö näin toimia meilläkin?

Auto on harvaan asutuilla alueilla välttämättömyys. Entäpä jos ajoneuvovero tai bensavero olisi porrastettu postinumeroluokituksen mukaan? Silloin julkisia käytettäisiin entistä enemmän siellä, missä se on taloudellisesti järkevää ja maaseudun ihmisiä ei rangaistaisi päästöistä, sillä heitä tarvitaan luonnonvarojen kestävän käytön mahdollistajina. Ehkäpä pitäisi ottaa rohkeampi hyppy uusiutuviin ja poistaa käyttövoimavero biokaasuautoilta sekä huolehtia julkisella tuella biokaasun tankkausasemaverkosta joka seudulle.

Miksi ihmeessä kiinteistöveroa ei ole porrastettu, vaikka verottaja ja varsinkin vakuuksia arvioivat pankit hyvin tietävät, että kahdensadan neliön omakotitalon arvo on erilainen Kivijärven Puralankylällä kuin Espoon Kivenlahdessa? Kannustaisiko halvempi kiinteistövero asumaan harvaan asutulla alueella, ja kuinka se korvattaisiin kunnille? Entäpä kaksoiskuntalaisuus eli mahdollisuus maksaa veronsa kahteen kuntaan?

Ehkäpä erilaisia tukia pitäisi kohdentaa erityisesti harvaan asutulle alueelle. Tai voisiko tulo- tai yritysveroasteikoissa olla alueellisia eroja? Virkamiehet eivät näitä kannata ja EU:kin asettaa reunaehtojaan, mutta kun politiikassa jotain yhdessä sovitaan, kokemukseni mukaan ratkaisut löytyvät.

Harvaan asutun maaseudun parlamentaarisen työryhmän työ ei ole helppo. Poliittisen yhteisymmärryksen saavuttaminen vaatii yhteensovittamista. Aika ajoin nousee maaseutukriittisiä ääniä, joiden mielestä maaseudulle satsaaminen on rahojen tuhlaamista ja ihmisten olisi syytäkin esimerkiksi taloudellisista tai ilmastosyistä keskittyä kaupunkeihin. Nämä väitteet ovat kuitenkin moneen kertaan vääräksi todistettuja. Tällainen vastakkainasettelu on vanhanaikaista. On outoa, jos maaseudulle tehdyt satsaukset nähdään vain aluepoliittisina kädenojennuksina ja sen sijaan suuret investoinnit kuten kehärata, Guggenheim, Musiikkitalo, valtionkirjasto ja länsimetro koko kansakuntaa hyödyttävinä yhteisinä investointeina. Mielestäni kaikki hankkeet kaikkialla hyödyttävät koko maata.

Me parlamentaarisessa työryhmässä näemme kaupunkien merkityksen ja toivomme niiden menestyvän, mutta ajattelemme, että tarvitsemme myös elävää maaseutua. Sähkö ei synny töpselistä eikä ruoka kaupasta.

Toivommekin eri puolilta Suomea ehdotuksia työryhmän jäsenille. Ennen jokaista kokousta Harvaan asutun maaseudun verkosto -sivustolla Facebookissa julkaistaan keskustelunavaus tulevasta teemasta. Osallistumalla keskusteluun voit vaikuttaa!

Anne Kalmari

Harvaan asutun maaseudun parlamentaarisen työryhmän puheenjohtaja

 

Haluan vanhempainvapaalla oleville oikeuden luottamustoimiin! (julkaistu KSML 16.7.2017)

Suomen syntyvyys on laskenut jo vuosia ja on tällä hetkellä historiallisen alhainen. Joskus päätös olla hankkimatta lapsia on oma, mutta aina näin ei ole. Työn, talouden ja asumisen epävarmuus ovat merkittäviä tekijöitä, kun pohditaan hankkiako lapsi vai ei. Myös lapsettomuus on lisääntynyt, mutta onneksi monia voidaan hoidoin auttaa. 

Hallitus on tehnyt työtä sen eteen, että vanhemmuuden taloudellinen taakka ei kaatuisi naisvaltaisille aloille. Huhtikuun 2017 alussa tuli voimaan keskustan ehdottama 2500 euron vauvaraha, jonka raskaana olevan äidin työnantaja saa kertakorvauksena äitiyslomakauden alettua. Tämä oli hieno muutos. Se paransi naisten työmarkkina-asemaa ja vähensi näin synnytysikäisten naisten piilosyrjintää. Pätkätöiden sijaan yhä useampi nainen saa jatkossa vakituisen työn.

Askel on kuitenkin ollut vasta ensimmäinen oikeaan suuntaan. Vanhemmuuden kustannukset kasaantuvat edelleen naisten taloudelliseksi taakaksi. Suomalaiset naiset ovat koulutettuja, luovia ja osaavia. Heidän työpanostaan tarvitaan todella niin palkansaajina kuin yrittäjinä, eikä vain epävarmuutta lisäävien pätkätöiden muodossa. 

Osaavia naisia tarvitaan paitsi työssä myös päätöksenteossa. Tällä hetkellä lainsäädännössämme on epäkohta, joka olisi korjattava mahdollisimman pian. Työssäkäyvät voivat hienosti yhdistää luottamustehtävät ja työnsä, ja myös työttömät voivat vastaanottaa kokouskorvaukset pienenä tulolisänä. Äitiys- ja vanhempainvapaalla oleville tämä on suuri mahdottomuus. Jos henkilö käy palkkatöissä tai saa luottamustehtävänsä hoidosta kokouspalkkion, tippuu vanhempainpäiväraha tuolta päivältä minimitasolle, noin 23 euroon/päivä, josta tietenkin vähennetään vielä verot. Teimme eduskunnan naisverkoston voimin lakialoitteen asian muuttamiseksi ja se sai 150 allekirjoitusta. Toivon siis aloitteelle myötätuulta myös ministeri Mattilalta!

Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, mutta yhteiskunnallamme ei ole varaa siihen, että lapsiaan kotona hoitavat syrjäytetään taloudellisin rangaistuksin yksinomaan kotiinsa. Tapauksissa joissa vanhempia on kaksi, on jopa täysin luontevaa ja toivottavaa, että pääasiassa lapsia hoitava voisi päästä välillä esimerkiksi osa-aikatöihin tai luottamustehtäviä hoitamaan, jos hänet on sellaisiin valittu.

Anne Kalmari, kansanedustaja (kesk) 

Miten lähiruuan käy sote-uudistuksessa? Maaseudun tulevaisuus 26.5.2017

Voiko Tyrnävän terveyskeskuksessa syödä tulevaisuudessa kotipitäjän pottua? Voiko Konnevedellä käyttää lähijärven muikkua? Voivatko Pihtiputaalaiset ostaa tuttujen tilojen lihaa ja vaatia kotimaisen ruuan laatustandardeja julkisissa hankinnoissa? Voiko kunnan yhteistä valmistuskeittiötä käyttää jatkossakin sekä koulun että terveydenhuollon tarpeisiin?

Kyllä. Periaatteessa voi, sillä lähiruoka ja paikallisuus huomioidaan sote-uudistuksen lainvalmistelussa. Ja onneksi käytännössäkin voi, jos maakunnasta löytyy siihen yhteinen tahtotila.

Pienissä kunnissa terveyskeskus- sekä koulu- ja varhaiskasvatusruoka ovat saman hallinnon alla ja työntekijöiden yhteiskäytöstä on saatu synergiaetuja. Myös ruokahankinnat on tehty kuntakohtaisesti tai seudun yhteistyössä. Jos kunnassa on tehty hankintastrategia, ruuan laatuun on voitu panostaa ja nostaa alueen elinvoimaa lähiruokahankinnoilla.

Onneksi valtakunnallinen ruokahankintayksikkö on jo kuopattu. Tuleva sote-laki siis mahdollistaa hyvien käytäntöjen jatkamisen, mutta maakunnille ja kunnille jää uudistuksen myötä vielä paljon toteutustyötä.

Hankintalaki painostaa kuntia yhtiöittämään toiminnot, jos kunnat myyvät vaikkapa ateriapalveluita yksityisille palvelukodeille. Ruoka- ja siivouspalveluissa raja yhtiöittämiselle on onneksi korkea, 500 000 euroa. Asiat voivat jatkua kuten ennenkin, kunhan myynnin osuus ulkopuolisille – vapaiden markkinoiden toimijoille – pysyy 5 prosentin alapuolella. Pelkän sote-uudistuksen takia ruokahuoltoa ei siis tarvitse yhtiöittää, jos toiminta on pientä.

Kunta voi myydä ateriapalveluita maakunnalle. Kunta ja maakunta voivat perustaa ruokahankintoja hoitamaan yhteisyksikön, jolta kumpikin ostavat. Tälle on hieno termi ”in-house” – ”talon sisällä”. Näin pienten kuntien ruuanvalmistus voi säilyä ennallaan. Vähän isommissa kunnissa tai kuntien yhteisössä voi olla järkevääkin eriyttää koulun ja sote-palveluiden ruoka.

Toivoisin, että näistä asiasta puhuttaisiin jokaisessa maakunnassa. Näin erilaiset tilanteet tulisivat esille ennen päätöksiä. Keski-Suomi voisi mielestäni hyvin toimia pilottina ja kokeilumaakuntana näissä asioissa.

Valtioneuvoston periaatepäätöstä kestävistä ruokahankinnoista tulee mielestäni noudattaa jatkossakin kaikenkokoisten soppakauhojen kohdalla. Kestävä ruokahankinta ei vaaranna ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointia. Emmehän voi lailla vaatia omilta ruuantuottajilta yhtä ja sitten ostaa maailmalta hinnan perusteella ruokaa, joka on tuotettu eri pelisäännöillä! Olisi hyvä muistaa tämä heti kunnanvaltuustokauden alussa ja myöhemmin myös kaikkien uudistusten keskellä maakunnallisessa päätöksenteossa.

Hankinnoille voidaan asettaa vaatimuksia, mutta vaatimukset eivät saa rajoittaa kilpailua. Elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa vastuullisuutta voidaan vaatia esimerkiksi seuraavin keinoin:

–        Tuotteiden tulee täyttää Suomessa olevat lait ja muut viranomaismääräykset.

–        Alueellisten yrittäjien, ruokapalvelun edustajien ja hankinta-asiantuntijoiden on käytävä vuoropuhelua ennen tarjouskilpailun käynnistymistä.

–        Tuotteiden hankinnassa ja valinnassa pitää noudattaa eläinten hyvinvoinnille Suomessa asetettuja korkeita vaatimuksia.

–        Hormonien käyttö tuotantoeläinten kasvun edistäjänä on kielletty.

–        Lihan ja lihajalosteiden tulee olla BSE-testattuja.

–        Raaka-aineiden alkuperä tulee olla jäljitettävissä.

–        Marjojen ja vihannesten alkuperämaa ja viljelytila/keräilyalue on ilmoitettava.

–        Marjoja on voitava käyttää kuumentamatta.

–        Viljatuotteiden raaka-aineiden alkuperämaa ja jalostusmaa on ilmoitettava.

–        Viljaa ei saa olla pakkotuleennutettu glyfosaatilla tai muilla aineilla, jotka ovat Suomessa kiellettyjä.

–        Pestyn perunan alkuperä, viljelytila ja tuotantotapa on ilmoitettava.

–        Kalan alkuperä (luonnonkala/kasvatettu) ja pyyntimaa on ilmoitettava.

Allekirjoittaneelta löytyy valmiita valtuustoaloitepohjia kestävistä ruokahankinnoista. Hankintatietoa tarjoileva uudistettu Lähis-opas löytyy EkoCentrian sivuilta. Uuden lain myötä hankintakriteerit tulee päivittää yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Eli nyt yhteiseen pöytään maatalous- ja elintarvikeyrittäjät, ruokapalveluammattilaiset ja hankinta-asiantuntijat!

Tekemällä oikeita linjauksia saamme rahan pyörimään lähellä ja uusia työpaikkoja syntymään jokaiseen maakuntaan. Lähellä tuotetut elintarvikkeet tukevat kestävää kehitystä lyhentämällä kuljetusmatkoja, parantamalla jäljitettävyyttä, ylläpitämällä paikallista ruokakulttuuria ja edistämällä kulttuurimaisemien säilymistä.

Yhdessä takaamme Suomen huoltovarmuuden. Valitsemalla kotimaista ruokahuollon asiakkaat saavat tutkitusti Euroopan puhtainta ja turvallisinta ruokaa. Ruokaa joka maistuu niin lehmiä aikanaan lypsäneelle palvelutalon mummolle kuin liikuntatunnilta palaavalle lapselle!

Rakkaudesta lähiruokaan

– Anne Kalmari

 

Maaseudun Tulevaisuus: Vihreiden populistinen politiikka harhauttaa

Minua sapettaa vihreiden tekemä myyräntyö. He vakuuttavat, että museoimalla metsät ilmastomme pelastuisi. Viime hallituskauden toimet olivat osasyy fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymiseen. Nyt kun teemme muutosta, vihreät vastustavat sitä eduskunnassa ja lehtien palstoilla. He mm. haluavat vähentää hakesähkön tuotantotukea 8 miljoonalla eurolla.

Vihreät luovat ensin populistisen uhkakuvan, jolta pelastajina he haluavat esiintyä. He antavat ymmärtää, että puun käyttöä lisäämällä, metsien lahopuu ja monimuotoisuus vähenevät. Tosiasiassa lahopuiden jättämiseen kannustetaan ja niiden määrä on kasvussa. Uusi metsälaki mahdollistaa entistä paremmin luontoarvot edellä tapahtuvan metsänhoidon. Olen mielissäni, jos voimme eduskunnassa lisätä METSO-rahoitettujen kohteiden määrää.

Entäpä ovatko metsämme päästölähde, kuten vihreät sanovat? Eivät ole. Vanha puu ei sido hiiltä yhtä tehokkaasti kuin nuorempi elinvoimainen puu. Jos harvennushakkuita ei tehdä ajoissa, puuta lahoaa pystyyn. Tätäkin energiaa on parempi ottaa tankkiin tai lämmön- ja sähköntuotantoon.

Vihreät hyväksyvät sentään puurakentamisen, mutta eihän puusta voi ottaa käyttöön vain tukkiosaa ja jättää latvusta kasvamaan! Laatutukkeja ei synny ilman harvennusta. Energia- ja kuitupuun käyttö siis tukee puurakentamisesta.

Metsätalous ja ilmastokysymykset ovat ylisukupolvista toimintaa. Metsät uusiutuvat nopeasti kivihiileen verraten. Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) määrittelee puun energiakäytön ympäristöystävälliseksi ja kannustaa luopumaan fossiilisista polttoaineista.

Metsiemme monimuotoisuuden runsaus on vaikuttavaa. Haastan kaikki eri mieltä olevat kotipitäjääni – keskelle talousmetsiä. Keskustellaan siellä, kannattaako metsänomistajia kannustaa hoitoon vai museointiin. Itse väitän, että puun käyttö on ekoteko meidän ja tulevien sukupolvien hyväksi.

Anne Kalmari

MMM, Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen

TIEDOTE: Kalmari: Euroopan Neuvosto teki hyvin kieltäessään naisten silpomisen Euroopassa

Naisten sukuelinten silpominen on vakava loukkaus naisten ja lasten oikeuksia vastaan. 200 miljoonaa naista ja tyttöä on joutunut silpomisen kohteeksi Euroopassa ja muualla maailmassa. Euroopan neuvosto kielsi naisten silpomiseen Euroopassa yleiskokouksessaan torstaina 13.10.  

Asia on ollut kiistanalainen ja vaikea, mutta on hyvä, ettei vakavasta asiasta vaiettu vaan Eurooppa on ottanut nyt selkeän kannan, Kalmari totesi istunnon jälkeen.  

Käytännön kieltävä lainsäädäntö on nyt päätöksen mukaan pantava voimaan koko Euroopassa. Mukana silpomisen ehkäisytyössä tulee olla sosiaali- ja koulutuspalvelujen sekä terveydenhuollon ammattilaiset, poliisi, oikeuslaitos ja turvapaikkaviranomaiset.  

Lainsäädännön lisäksi on yhtä tärkeää vaikuttaa ruohonjuuritason asenteisiin. Jäsenvaltioiden on tehostettava lainsäädäntöä, kehitettävä valistus-, tiedotus- ja koulutuskampanjoita sekä koulutusohjelmia ammattilaisille, jotka työskentelevät naisten ja tyttöjen kanssa, jotka ovat joutuneet tai ovat vaarassa joutua sukupuolielinten silpomisen kohteeksi. Jäsenvaltioita kehotetaan nyt ratifioimaan Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, jotka kieltävät silpomisen kaltaisen fyysisen väkivallan, kertoi Kalmari. 

Euroopan neuvoston jäsenmaat voisivat yhdessä toimia myös niiden puolesta, jotka taistelevat Euroopan ulkopuolisissa maissa naisten ympärileikkauksen poistamiseksi, sillä usein eurooppalaisetkin naiset joutuvat ympärileikattaviksi muihin maanosiin suuntautuvilla ”lomamatkoilla”.

Kalmari on keskustellut asiasta suomalaistaustaisen Somalian presidenttiehdokkaan Fadumo Dayibin kanssa, joka on urheasti, henkensä uhallakin nostanut asiaa esille kampanjassaan. Kalmari kertoi vievänsä asiaa eteenpäin myös Euroopan neuvoston sosiaali- terveys-ja kestävän kehityksen komiteassa joulukuussa Firenzessä.

Kansanedustaja Kalmari on Euroopan neuvoston jäsen. Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaariseen yleiskokoukseen osallistuu jäsenet ja varajäsenet yhteen laskien yli 700 kansanedustajaa eri maista. Yleiskokous on koolla Ranskan Strasbourgissa 10.–14.10.2016.

Lisätiedot: Anne Kalmari +358 50 512 2084

anne.kalmari@eduskunta.fi

 

Linkki raportin uutistointiin Euroopan neuvoston sivuilla:

http://assembly.coe.int/nw/xml/News/News-View-EN.asp?newsid=6372&cat=8

 

Sivu 1 / 4912345»

Tapahtumat

  • La 28.04.2018: 50v Syntymäpäivät Kivijärvellä

KYSELY

Tällä hetkellä ei ole gallupia saatavilla.
Keskusta
Lasten ja nuorten valtuutettu