Palvelut eivät saa karata ulottumattomiin!
Virkkunen (kok) aloittakoon kuntasäästöt isojen kaupunkien hallintohimmeleistä. Tilastojen mukaan kuntien menot asukasta kohti laskettuna ovat suurimmat kooltaan suurimmissa kuntaryhmissä. 20 suurimman kaupungin toimintakulut ovat yli puolet kuntatalouden kokonaismenoista.
Hallinto- ja kuntaministeri Virkkunen (kok) totesi viimein ääneen sen, mitä kuntauudistuksessa on takana: palvelujen alasajo maaseutupitäjissä (Ksml 7.10.2011). Virkkunen haluaa lahdata pienet palveluyksiköt. Tällä ei saada kansantalouden kannalta kuin ripaus säästöjä. Sadan pienimmän kunnan kustannukset ovat alle neljä prosenttia kuntatalouden kokonaismenoista. Tämä säästö tulee vain, jos ihmisetkin kuopataan pois palveluita kuluttamasta. On surullista, että hallitus pitää maaseudun ihmisiä toisen luokan kansalaisina, jotka saavat pärjätä omillaan, mikäli vielä haluavat takertua maaseudulla asumiseen.
Ison taajaman asukas ei ole sen halvempi yhteiskunnalle, kuin maaseudulla asuvakaan. Kokoomuslaisten mielestä keskittäminen on järkevää ja suuressa kunnassa se voidaan tehdä koordinoidummin. Jos kotipitäjässäni ajattelisimme yhtä rasistisesti, niin miksi me haluaisimme rahoittaa musiikkitaloa, metroa tai oopperaa. Harva meidän pitäjän ihmisistä koskaan käyttää niitä. Ymmärrämme kuitenkin, että ne ovat tärkeitä toisille, niin kuin meille ne harvat palvelut, mitä meiltä saa.
Eihän siinä ole mitään järkeä, että ihmisiä kelkotaan jopa sadan kilometrin päähän hakemaan palveluja. Pahimmillaan tuhannet työntekijät ajavat keskuksiin töihin ja ihmiset toisilla autoilla perässä hakemaan palvelut. Onko joku laskenut mitä kustannuksia keskitetyt palvelut aiheuttavat polttoaineissa ja menetetyissä työpäivissä?
Kuka pitää huolen maaseudulla asuvista vanhuksista, jos työikäinen väestö pakotetaan muuttamaan taajamiin? Vai onko maalla ikänsä asuneiden vanhusten pakko muuttaa kaupunkiin.
Keskittäminen on vanhanaikaista. Isossa Britanniassa toteutetaan Big Society uudistusta. Uudistuksen lähtökohta on sen tosiasian tunnustaminen, että keskitetyillä ratkaisuilla ei voida enää hoitaa ihmisten tarvitsemia palveluja.
Keskustassa haluamme pitää kunnalliset palvelut lähellä ihmisiä asuinpaikasta riippumatta. Me edellytämme lähipalvelulakia, jolla turvataan neuvolat, päiväkodit, koulut, terveyden- ja vanhustenhoito kaikille Suomessa asuville järkevän etäisyyden päässä. Emme usko ylhäältä päin saneltuihin rakenteisiin. Hallitus tuntuu unohtavan, ketkä julkisia palveluja eniten tarvitsevat. Lapset, nuoret ja vanhukset; he, joita työssäkäyntialueet eivät koske, koska he eivät käy töissä!
Vaikka katkaisisitte sähköt, periferiassa ei anneta periksi! Kuten Alatalo laulaa: ”Vielä ne pojat käy omille herroille sanomassa sanottavansa, että saako sitä pohjan perukoilla asua kotonansa”.
Anne Kalmari, kansanedustaja, kesk.
Miten käy 4H:n?
4H-järjestö on valtakunnan suurin nuorisojärjestö. Siihen kuuluu yhteensä yli 290 yhdistystä, ja toiminta kattaa noin 90 % Suomen kunnista. Monilla paikkakunnilla 4H on ainoa toimiva nuorisojärjestö. Nuorisojäseniä on noin 70 000. Lisäksi moni käy kerhoissa muuten vaan. Joku on saanut kipinän leipomiseen, joku toinen taas vasikan kasvatukseen ja kolmas oman yrityksen perustamiseen. 4H kannustaa ruikuttamisen sijaan omatoimisuuteen. 4H:n kerhot auttavat nuoria työllistymään. Ajokortti työelämään -kurssilta saa työn hakuun tarvittavia neuvoja sekä itsevarmuutta ja rohkeutta. 4H toimii myös työn välittäjänä ja työhön ohjaajana. Yhdistysten palveluksessa on noin 7 000 nuorta. Nuorten on hyvä oppia, että on parempi tehdä pätkä työtä, kuin ottaa pikavippiä.
Tuntuu oudolta, että samaan aikaan, kun hallitus puhuu kirkkain silmin nuorisotyöttömyyden vähentämisestä, valtiovarainministeri leikkaa sumeilematta 4H:lta. Kun noin 5 miljoonan euron budjetista napataan 2,2 miljoonaa pois, se ei voi olla näkymättä nuorten työllistymisessä ja hyvinvoinnissa.
Valtionhallinnosta on vara ottaa säästöjä ja säästötoimet voi aloittaa sieltä, missä ne eivät kosketa tavallista kansalaista. Karsimalla parit suurlähetystöt ja vähentämällä eliittiryhmien ulkomaan reissuja saadaan helposti vastaavat säästöt. Toivottavasti 4H-asioista vastuussa oleva ministeri Jari Koskinen (kok) ymmärtää tämän.
Anne Kalmari
kansanedustaja (kesk.)
4H-liiton valtuuskunnan jäsen
Keskusta puolustaa lähipalveluja
Olen erittäin huolestunut valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sdp) kuntatalouteen kohdistuvista leikkauksista ja niiden vaikutuksesta erityisesti haja-asutusalueille. Hallituspuolueet haluavat keskittää palvelut ja ajaa kunnat pakkoliitoksiin. Edellisen hallituksen aikana hyväksi todettu malli kuntien vapaaehtoisesta yhteistyöstä ja kuntaliitoksista aiotaan unohtaa kokonaan. Keskustan mielestä paikalliset ihmiset ovat ainoita oikeita henkilöitä päättämään oman kuntansa asioista. Jyrki Kataisen (kok) hallitus on löytänyt Suomesta ainakin 10336 poikkeuksellisen tyhmää ihmistä, kuntapäättäjää. Viisaus sen sijaan asuu ministerin karttapöydän ääressä. Kuntapäättäjät asetetaan kohtuuttomaan tilanteeseen, kun heille jää valta valita irtisanotaanko ensin sairaanhoitajia, opettajia vai lastenhoitajia.
Tämän hetkisten tietojen perusteella näyttää siltä, että Keskusta on jäämässä ainoaksi lähipalveluiden puolustajaksi. Työikäisten mummoja hoitavat kunnat perussuomalaisten hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho jättäisi yksin, koska hän haluaa lopettaa rahoituksen, jolla tasataan kustannuksia heikommille kunnille. Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok) myöntää, että pakkoliitosten vaikutuksista tehokkuuteen ei ole mitään tutkittua näyttöä. Kyse on siis poliittisesta ideologiasta, jolla sivummalla asuvien kansalaisten ääni halutaan vaimentaa sururyhmiin, jotka taas puolestaan voivat sitten lausua yhdessä mielipiteensä kadonneista palveluista ja tilata määrärahoilla hiekkaa uimarannalle. Kuntapalveluita rajaavien normien purkamista kuntaministeri ei esitä. Pätevyysvaatimuksista ei tingitä, mitoituksista pidetään kiinni ja sprinklerit tulee asentaa kattoon, oli sitten järkeä tai ei. Ministeri Virkkunen ei myöskään esitä muutosta viiden vuoden virkojen betonointiin liitoksien yhteydessä. Tämä olisi ehdoton vaatimus, että yläpään hallintoa voitaisiin kuntasektorilla ohentaa. Sinipuna haluaa mitoittaa lattiat ja kotipalvelun minuutit, mutta ei hallintoa.
On edesvastuutonta ajatella, että sähköisillä palveluilla korvataan keskitettyjä palveluja, kun ei hallituksessa kuitenkaan olla valmiita laajakaistahankkeen takuumieheksi. Juuri siellä, missä välimatkat ovat pitkiä, nettiyhteydet eivät toimi. Menetettyä aikaa ja polttoainekustannuksia keskittäjät eivät laske. Eikä heitä kiinnosta liioin tieverkkokaan.
Keskusta haluaa lähipalvelulain. Kuntapalvelujen pitää olla lähellä, eikä hinta saa ratkaista kuka palveluja pystyy käyttämään. On suotavaa, että myös hallituksessa kuunnellaan, mitä mieltä kansalaiset ovat.
Anne Kalmari, kansanedustaja
Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja
Urpilaisen budjetti rankaisee yrittäjiä
Kun leikitte Euroopan kentillä Eurolla unohditte turvata kotimaisen menestymisen edellytykset! En ymmärrä edes mitä autuutta prosentin talletus Kreikalta Suomen 30 miljardin Eurooppavastuisiin nähden olisi tuonut. Sen sijaan olette menossa nöyränä kohti liittovaltiota. Euroopan kabineteissa unohditte suomalaiset yrittäjät! En voi tulla muuhun lopputulokseen, kun tarkastelen talousarvioehdotusta.
Suurimmalla osalla suomalaisia yrittäjiä verotus kiristyy. Pääomatuloveroa aiotaan nostaa kahdella prosenttiyksiköllä 30 prosenttiin ja yli 50 000 euron pääomatuloista vero olisi 32 prosenttia. Ovatko ne velkaiset yrittäjät, jotka koettavat kuolettaa miljoonalainoja ansainneet korotetun pääomatuloveron? Haluan muistuttaa, että he lyhentävät niitä lainojaan verotetusta tulosta. Kaikki Suomen avoimet-, kommandiittiyhtiöt ja toiminimet, samoin kuin maa- ja metsätalousyritykset ovat pääomaverotuksen piirissä. Hyvin usein pääomaverotus on jo nykyisellään ansioverotusta kireämpää. Yhteisöveron alentaminen ei vaikuta näiden yritysten toimintaan tippaakaan. Olen erityisen huolissani yrityksistä, jotka sijaitsevat pitkien etäisyyksien päässä. Kuljetusyrityksille tulee myös kovat ajat, kun polttoainevero nousee.
Maataloudelle tulee erityiset polttoaine- ja sähköverojen kiristykset. Maatalousyrityksiä halutaan rankaista vielä tukien leikkauksella. Viljelijätuista otetaan 40 miljoonaa euroa ja muut vähennykset maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalasta ovat yli 130 miljoonaa euroa. Miksi kannattavuuskriisissä kamppailevia tiloja kohdellaan näin? Heti romutettiin hallitusohjelman kaunis lause jossa todetaan, että hallitus toimii kilpailukykyisen, kustannustehokkaan ja ympäristöystävällisen maatalouden ja erityisesti perheviljelmien tuotantoedellytysten turvaamiseksi. Se olikin liian kaunista ollakseen edes unelmahöttöä!
Suomalaisia pienyrittäjiä ei kiinnosta niinkään yhteisöveron taso. Tärkeä on se kokonaisveroaste, joka kohdistuu tuloon, jonka yrittäjä ottaa yrityksestä itsensä ja perheensä elättämiseen. Ääritapauksessa yrittäjän yhteenlaskettu veroaste (yhteisövero + osinkovero) voi nousta lähes kolme prosenttiyksikköä.
Kun perintövero kiristyy, yritysten sukupolvenvaihdokset vaikeutuvat.
Kasvu ei synny toiveajattelulla. Kannustavuus kaikkeen yrittämiseen puuttuu, mutta mitä muuta Kataisen sosialisti hallituksen esitykseltä voisi odottaakaan. Olen samoilla linjoilla kuin Suomen Yrittäjät. Kun työmarkkinoiden rakennemuutosta ei voitu tehdä, on todennäköistä, että varsinkin tuotannollisten työpaikkojen häviäminen Suomesta jatkuu, he pelkäävät.
Yrittäjien entinen pj. Eero Lehti (kok) totesi hallitusohjelmakäsittelyssä, ettei ole löytänyt hallitusohjelmasta mitään positiivista yrittäjien kannalta. En oikein kykene löytämään tästä budjettiesityksestäkään.
Kansanedustaja Anne Kalmari (kesk)
Siirtyisinkö luomutuottajaksi
Siirtyisinkö luomutuottajaksi?
Hallitusohjelma nostaa esille luomu- ja lähiruokaa. Myös elintarvikkeiden alkuperämerkintäasiassa mennään eteenpäin. Jospa viimeinkin toteutuisi se, mitä edellisen hallituksen aikana ruokastrategiassa linjasimme niin, että ruuan lähteet ja tuotantotapa tulee näkyvät paketista ilman suurennuslasia. Olen iloinen, että me kuluttajat saamme mitä toivomme.
Maataloudessa tulee pyrkiä kohti vahvaa kestävyyttä. Toisin sanoen, rajallisia luonnonvaroja ei tule käyttää enempää kuin, mitä on mahdollista korvata uusiutuvilla resursseilla tai kierrättämällä. Uusiutuvia luonnonvaroja ei tule käyttää niiden uusiutumiskykyä enempää ja niiden varaston tulee säilyä entisen suuruisena. Saasteiden määrä tulee rajoittaa sille tasolle, jonka luonto pystyy käsittelemään haitattomaksi.
Läheisyys parantaa ruuantuotannon läpinäkyvyyttä. Fosforivarojen on ennustettu ehtyvän jopa 50 vuodessa. Emmekö mekin voisi alkaa jo toimia niin, että saamme ihmisten jätöksistä ravinteet talteen.
Suomessa luomutuotteiden osuus elintarvikkeista on vain yksi prosenttia. Kun muukin tuotanto on puhdasta, emme ole osanneet nostaa tätä kruununjalokiveä sille kuuluvaan asemaan. Haluan esittää konkreettisia jatkotoimia luomutuotannon edistämiseksi, ettei kaikki jäisi vain sanahelinäksi.
Kaupan ketjuuntuminen sekä elintarvikejalostuksen keskittyminen on estänyt luomun hyödyn kulkeutumista alkutuottajalle asti. Luomutuottajan osuus elintarvikkeesta pitää olla hyllytilan tarjoajan osuutta suurempi. Kunnon hinta motivoi uusia tuottajia ja näin saadaan laajempaa valikoimaa markkinoille. Kannattavinta luomua on tällä hetkellä kesanto tai nurmi. Monesti viljelijän saama hinta luomutuotteista voi olla pienempi kuin tavanomaisesta. Näin varsinkin silloin, jos viljely ei onnistu nappiin. Suomessa tuotetusta luomuviljasta menee tavanomaisen viljan joukkoon noin puolet. Haluan myös potkia eteenpäin liikenteen solmukohtiin sijoittuvia suoramyyntikeskuksia, joissa uudet luomutuotteet pääsisivät hyvin esille. Heinolan Heila kelpaa esimerkiksi Keski-Suomeenkin.
Viljelijä on niin ahtaalla työmääränsä ja kannattavuutensa kanssa, että hirvittää. On pelottavaa siirtyä luomutuottajaksi, jos on riski, että tulot tippuvat entisestään ja työmääräkin kasvaa. Mikäli halutaan oikeasti myyviä tuotteita ja asiallisia satoja, luomu vaatii lisää äestyksiä, oikea-aikaisuutta kylvöissä, kalliimpia lajeja ja seoskasvustoja jne. Myös luomun pykäläviidakkoon tulee tehdä muutoksia luomutuotannon helpottamiseksi. Valvonnassa narahdetaan usein rinnakkaisviljelyn taitamattomuudesta siirtymävaihetilanteissa tai dokumentoinnin puutteista. Lisäbyrokratia täytyykin minimoida, vaikka totta kai pitää voida osoittaa, että homma on tehty oikein. Miksi siirtymäkausi on niin pitkä? Idiootit kotikutoiset säännöt tulevat vastaan etenkin kotieläintuotannossa. Kotieläimiä ei ole helppo siirtää luomuun samalla, kun siirretään pellot luomuviljelyyn. Jos näin tekee, pitää hävittää vanhat ja ensimmäisen vuoden rehut ja hankkia luomua tilalle. Rehuvaatimuksemme ovat kireämpiä kuin muualla. Luomulypsylehmiä saa vasta luomuvasikoista, joten luomumaitoa saat vasta kahden vuoden luomu-uurastuksen jälkeen, kun vasikasta on tullut lehmä. Luomuvälitysvasikoita on vähän ja ne ovat kalliimpia kuin tavanomaiset. Tiesitkö, että luomuvasikka on saanut kolme kuukautta oikeaa maitoa syntymänsä jälkeen!
Luomukarja jaloittelee ulkona kesät talvet, ellei se asu pihatossa. Pihattoinvestointi maksaa jopa miljoonan. Jos taas vieraalla työvoimalla pistämme Mansikkejamme ulos ja sisään läpi vuoden, voi talous äkkiä harpata miinukselle. Luomusäädökset kieltävät monia tavanomaisia rehuja. Luonnonmukaisen valkuaisrehun saatavuus on erittäin surkea. Sitä kuljetetaan ympäri maapalloa ja hinta on huima. Siksi pitäisikin saada luonnonmukaisesti viljelevien valkuaiskasvintuottajien kimppoja, että jostain sitä rehua saisi. Eikö esimerkiksi kotimainen valkuainen voisi kelvata silloin, kun vuosi on poikkeuksellinen.
Luomu-tuotannon vaatimukset lisääntyvät joka vuosi eikä mitään jää pois. Merkit, leimat ja logot muuttuvat ja tuottaja maksaa. Valvonta on todella kallista. Jotkut kokevat, että aikaa vievä valvontajärjestelmä etenkin jalosteissa palvelee vain Eviraa ja itse valvonnan kannalta se on täysin merkityksetöntä.
Haluamme kyllä puolisoni Rikun kanssa tarjota sitä mitä kuluttaja toivoo, mutta haluaisimme silti kohtuullisen työmäärän ja kohtuullisen tuloksen työstämme. Nyt tuntuu, että luomutuotanto karkaa yhä kauemmaksi suunnitelmissamme.
Luomutuotanto ei ole muilta pois, vaan se on lisä, millä saamme lisää elinvoimaa maaseudulle ja entistä kestävämpiä elintarvikkeita. Haihatteluun ei kuitenkaan olisi enää varaa. Koko ketjun pitää ottaa toisenlainen ote luomusta – niin myös meidän päätöksentekijöiden.
Latautuu ...
