Yhteystiedot

Kansanedustaja
Anne Kalmari
050 512 2084
">

Avustaja
Kalle Murto
050 466 7697
">

Anne Kalmari Facebookissa Anne Kalmari Twitterissä
Tilaa Anne Kalmarin blogi RSS-syötteenä Anne Kalmari LinkedInissä

Olen kolmannen kauden kansanedustaja
Keski-Suomesta Kivijärveltä. 
Olen Suomalaisen ruuan puolestapuhuja. 

Oikeudenmukaisuus niin ihmisten kun alueiden välillä on minun juttuni. Eduskunnassa toimin maa- ja metsätalousvaliokunnassa, sekä valtiovarainvaliokunnassa, eritysesti asunto-ja ympäristöjaoston, sekä työ- ja elinkeinojaoston työssä. Olen myös Euroopan Neuvoston jäsen.

Pidetään yhteyttä!

Sivu 2 / 9412345»

Keskustan kansanedustaja Anne Kalmari eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaksi

Toimituksille ti 9.5.2017

Keskustan kansanedustaja Anne Kalmari on valittu eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaksi.

Kalmari seuraa tehtävässä maa- ja metsätalousministeriksi nimitettyä Keskustan kansanedustajaa Jari Leppää. Leppä toimi maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta.

– Olen kiitollinen saamastani luottamuksesta. Samalla olen varma siitä, että yhteistyö valiokunnan ja ministeri Lepän kesken on toimivaa ja tuloksellista, Kalmari sanoo.

Kalmarin mukaan maa- ja metsätalouspolitiikassa on lyhyellä aikavälillä edelleen haettava ratkaisuja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi ja sitä kautta viljelijöiden ja heidän läheistensä toimeentulon helpottamiseksi.

– Maatalouden kannattavuuden parantamiseksi myös kauppa voi tehdä paljon. Laaturuokaa ei pidä myydä bulkin hinnalla. Suomalaisen lähiruuan kulutusta on päättäväisesti edistettävä myös julkisten hankintojen kautta.

– Juuri kun olemme saaneet lähiruokatahtoa ja osaamista kuntiin, uuden soten osalta voimme ottaa pitkän taka-askeleen ellemme päätä ruuan hankinta- ja valmistusasioista fiksulla tavalla etukäteen joka ainoassa maakunnassa erikseen. Pienessä kunnassa olisi outoa, jos sote-ruoka siirtyisi maakuntaan ja piskuinen koulu-ja varhaiskasvatusruoka jäisi kuntaan. Tähän asti ne ovat olleet saman hallinnon alla ja kunnat ovat saaneet synergiaetuja työntekijöiden yhteiskäytöstä. Ruokahankinnat on voitu tehdä paikallisesti.  Vihoviimeisenä näen valtakunnallisen ruokahankintayksikön.

– Jatkuvaa työtä on myös maatalouden byrokratian karsinta, jota hallitus on tehnyt jo kaksi vuotta, mutta jossa on vieläkin paljon tehtävää, huokaa Kalmari.

Pidemmällä aikavälillä Kalmarin mukaan on tärkeää  edistää kotimaisiin, uusiutuviin luonnonvaroihin ja korkeaan osaamiseen perustuvaa biotaloutta.

– Bio- ja kiertotalous on lupaavimpia mahdollisuuksia uusiin, pysyviin työpaikkoihin ja elinvoimaan koko maassa. Maaseutua ei saa museoida, sillä hyvin hoidettu metsä tai pelto sitoo hiiltä ja pitää yllä arvokkaita kulttuurimaisemia. Luontomatkailukin ottaa vasta ensiaskeliaan ja vesi on lähes hyödyntämätön voimavara.

– Haluan nostaa myös maaseutupolitiikan sille kuuluvaan asemaan. Ehdotan parlamentaarista työryhmää seulomaan parhaat ja kustannustehokkaimmat toimet maaseudun elinvoiman lisäämiseksi. Yksi voisi olla se,  että valtio aukaisisi mahdollisuuksien mukaan virkansa ilman maantieteellistä paikkasidonnaisuutta. Kun tehtäviä hoidettaisiin alueilla modernia tekniikkaa hyödyntäen, vähennettäisiin keskittymistä ja saataisiin kattavampi hakijajoukko, Kalmari pohtii.
Kalmari on toiminut kansanedustajana Keski-Suomen vaalipiiristä Kivijärveltä vuodesta 2007 alkaen. Hän on ollut eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen tuon  ajan. Koulutukseltaan Kalmari on agronomi, maa- ja metsätaloustieteiden maisteri ja ammatiltaan maatalousyrittäjä. Hän on toiminut lukuisissa maaseutua lähellä olevissa järjestöissä.

Lisätietoja: kansanedustaja Anne Kalmari, puhelin 050 512 2084, anne.kalmari@eduskunta.fi

Tunnista ja käytä kotimaista ruokaa! Kotitalous-lehti 4/2017

Toimiessani kotitalouden tukirenkaan puheenjohtajana pääsin seuraamaan aitiopaikalta kansalaiskasvatuksen perustaa. Yksi kotitalousopetuksen tärkeistä merkityksistä itsenäistyvälle nuorelle on, että hän osaa tehdä ruokansa itse ja voi vaikuttaa valinnoillaan maailman menoon. Välillä tuntuu, että kotitalousopetusta kaipaisivat enenevässä määrin aikuisetkin. Tuotteiden koostumus ja alkuperä ovat hämärän peitossa, jos joka päivä turvaudutaan valmisruokiin.

Yli 80 prosenttia suomalaisista ruuanostajista haluaa tietää, mistä ruoka tulee. Tiedot tuotteiden alkuperästä eivät kuitenkaan näy kuluttajalle selkeästi. Alkuperämaa tulisi aina ilmoittaa, jos ilmoittamatta jättäminen johtaa kuluttajaa harhaan. Usein esimerkiksi Suomessa valmistettujen tuotteiden raaka-aineet oletetaan suomalaiseksi, vaikka ne eivät olisikaan. Yritykset käyttävät mielikuvia, joilla he saavat ihmiset luulemaan tuotteita suomalaisiksi. Esimerkiksi fraasit ”kotitilan juusto” tai ”mummon uunissa paistettu” sekä suomalaiskansallisten nimien käyttö hämäävät kuluttajaa. Itse pyrin ostamaan joutsenlipputuotteita, sillä se on tällä hetkellä ainoa helppo tapa valita varmasti kotimainen tuote.

Tulevaisuudessa tilanne tulee paranemaan. Olen ilahtunut, että sain kirjoitettua muiden hallituspuolueiden tuella alkuperämerkinnöistä kirjauksen jo hallitusohjelmaan. Nyt ministeri Tiilikainen on vienyt asiaa eteenpäin ja saanut EU:lta luvan toimia kansalaisten toivomalla tavalla.  Jatkossa sekä raaka-aineissa että valmisruuissa on lihan osalta oltava merkittynä alkuperämaa. Näin ne toimijat, jotka eivät suomalaista lihaa käytä, joutuvat sen myös kertomaan. Haluaisin, että merkintävaatimus leviää koko EU:ssa myös muihin elintarvikkeisiin. Suomalaisten juuret ovat onneksi edelleen maassa, ja omasta maasta tulee valtaosin myös ruokamme. Pidetään tilanne tulevaisuudessakin tällaisena, eikä anneta tuotantoketjujen karata tuntemattomiksi!

EU on tukenut pitkään terveellistä kouluruokaa. Suomen kouluateriat ovat mallina monille muille. Suomessa julkisten keittiöiden EU-tukea ohjataan nyt ministeri Tiilikaisen toimesta erityisesti luomuun. Toivon, että kotimaiset kasvikset ja juurekset sekä maito saavat vielä enemmän jalansijaa ruokaloissa. Luomu tulee samalla helpommin mahdollistettavaksi eettiseksi valinnaksi.

Nyt kevään korvalla monien viherpeukaloiden sormet alkavat syyhytä. Pellot ja viljelypalstat avautuvat lumipeitteen alta ja houkuttelevat muokkaamaan multaa. Taimien kasvatus on innokkailla jo hyvässä vauhdissa, mutta vielä ehtii hitaampikin mukaan. Monissa kouluissa koitetaan itse idättää ja kasvattaa syötäviä kasveja. Herneenversot kasvavat parissa viikossa syötävään kuntoon, ja onpa kouluja, joissa työ on vaikkapa kasvihuoneen avulla pitkäjänteisempää. Opetuksen avulla on mahdollista parantaa lasten ja nuorten luontosuhdetta ja kokea kasvun ihme – mikä olisikaan parempaa uuden opetussuunnitelman mukaista ilmiölähtöistä oppimista kuin taimen kasvun seuraaminen!

Kotimaisen ruuan tunnistaa merkintöjen lisäksi hyvästä mausta ja tuoreudesta. Kotimaiset elintarvikkeet ovat tuoreita ja puhtaita sekä kasvatettu ilman turhia torjunta-aineita ja antibiootteja. Laadukkaista elintarvikkeista syntyy laadukasta ja ravitsevaa ruokaa, juuri meille sopivaa! Kotimaisten perusraaka-aineiden käyttö on eräs kotitalousopetuksenkin tavoite. Erityisesti kalan käsittely on monelle vaikeaa, ja kalapuikot tuntuvat liian helpolta valinnalta. Suomalaisten käyttämästä kalasta alle viidennes on kotimaista! Nuoret ovat kuitenkin näppäriä oppimaan, ja taitava opettaja neuvoo harjoittelussa eteenpäin. Eikö tuhansien järvien maassa kalanperkauksen pitäisi olla kansalaistaito? Järvemme odottavat innokkaita uuden polven kalastajia. Voisikohan kotitalousopetus auttaa tässäkin asiassa?

Valtatie 13 tarvitsee kunnon korjauksen

Tiet yhdistävät paikkoja tehden elämän helpommaksi. Tietä pitkin kulkevat tavara, ihmiset ja elämä molempiin suuntiin. Tie 13 on pohjoista Keski-Suomea halkova valtaväylä monine eri kuntiin ja kyliin johtavine sivuhaaroineen. Tien numeron pienuus kertoo, että se on kansantaloudellisesti merkittävä. Tämä merkitys tulee vielä tulevina vuosina kasvamaan.

Elinkeinopolitiikkaa ei voi harjoittaa ilman kunnon yhteyksiä. Vaikka myös sähköiset yhteydet ovat tärkeitä, ei teillä liikkumista voi eikä saa unohtaa digitalisaation vimmassa. Kulkijamäärät ovat olleet pitkään kasvussa 13-tiellä – se on selkeä pääväylä Pohjanmaan ja Nelostien välillä. Se ansaitsee arvon, joka sille kuuluu pohjoisen Keski-Suomen kuntien kulkuyhteytenä.

Saimme hallitusohjelmaan keskustan johdolla tärkeän kirjauksen siitä, että puun liikkeelle saamiseksi suunnataan julkisia investointeja perustienpitoon. Tällä hallituskaudella rahaa tullaan laittamaan tieverkon kunnostukseen enemmän kuin aikoihin.

Äänekosken biotuotetehtaan käynnistyessä 13-tien merkitys korostuu entisestään. Puun pitää pystyä liikkumaan metsistämme tehtaalle, ja myös muun liikenteen täytyy mahtua edelleen joukkoon. Tien laadukas ja kestävä pohjatyö ja pinnoite on tehtävä kunnon kulutusta kestäväksi. Myös liittymien parantaminen ja tien turvallisuusnäkökulmat kuten näkyvyys ovat tärkeitä asioita, joiden kuntoon saattamiseen on laitettu painetta.

Tällä hetkellä tie 13 on suorastaan surkeassa kunnossa etenkin Äänekosken päästä. Kunnostustyöt tulee aloittaa viipymättä!

Hyvän mielen vapaaehtoistyötä

Joskus elo voi tuntua merkityksettömältä. Ehkä turhaan haemme erikoisuutta arkeen liian vaikeasti. Laskuvarjohyppyjen, lämpöjoogan tai matkustelun korvikkeena voisi toimia myös elämänsisällön hakeminen auttamalla. Näinhän moni tekeekin harrastusten lisäksi. Naapuriapu kuuluu luontevana osana sopivan kokoiseen yhteisöön. Naapurin mummolle ja papalle on mukava viedä kauppakassi tai pihan voi aukaista, jos itsellä on enemmän voimia. Kun ihminen tuntee olevansa tärkeä osa yhteisöä, päivät saavat uudenlaista sisältöä. On mukavaa, kun ei tarvitse ajatella, mitä minä hyödyn tästä tai miettiä hyötyyköhän joku toinen tästä.

Omaan naapurustoon tai lähipiiriin voi jäädä huomaamatta avun tarvitsija. Olemme käyneet yhä aremmiksi tarjoamaan apuamme tai kysymään apua. ”Mitähän tuo minusta ajattelee, jos sekaannun hänen asioihinsa?”, miettii moni. On hyvä muistaa, että ei ole tunkeilevaa kysyä toiselta miten menee tai selviydytkö. On välinpitämättömyyttä olla kysymättä. Tämä luontainen kyky on päässyt nyky-yhteiskunnassa heikkenemään. On siis hyvä, että on olemassa järjestöjä, jotka mahdollistavat tarpeen ja avun yhdistämisen. Ota niihin yhteyttä, jos haluat tehdä vapaaehtoistyötä.

En pidä ajattelusta systeemi hoitakoot. Itsekkyys on ihmiskunnan suurimpia virheitä. Vapaaehtoistyö on merkki halusta osallistua ja vaikuttaa, ilman vapaaehtoistyötä ei olisi kansanliikkeitä eikä yhdistyksiä. Äitini opetti jo lapsuudessani minut arvostamaan kaikkia ihmisiä. Opin, että kun elää muillekin kuin itselleen, voi löytää onnen. Tässäkään työssä ilo ei tule vain suurista lainsäädännöllisistä muutoksista tai budjetin parannuksista. Hyvä mieli voi tulla arjen avusta lähimmäiselle.

Tätä sanomaa olen koettanut viedä eteenpäin myös eduskunnassa. Toimin eduskunnan vapaaehtoistyön tukiryhmän puheenjohtajana. Olemme myös omalla esimerkillämme halunneet näyttää, että aikaa vapaaehtoistyöhön löytyy, jos tahtoa on.

Vapaaehtoistyön tukiryhmä on perustettu 2009. Mukana on kaikkien eduskuntaryhmien edustajat

Tavoitteina esteiden poistaminen, oikeutus ja arvostus, paraneva yhteistyö järjestöjen kanssa, vertaisuuden ja vertaistuen merkityksen korostaminen, vapaaehtoistyön huomioiminen isoissa muutoksissa (sote, koulutus, RAY yms.)

Yhteistyö Oikeusministeriön demokratiaverkoston kanssa on tärkeä osa työtämme ja haluamme purkaa vapaaehtoistyön esteitä yhdessä Anne Bernerin vetämän norminpurkutyöryhmän kanssa. Aktiivista ja vaikuttavaa toimintaa, seminaareja, tempauksia, tiedon jakamista lainsäädäntötyölle. Viimeisin tempauksemme oli tuoda hyvää mieltä pienellä korttikiitoksella arjen toimijoille. Kampanja onnistui hienosti ja monet kansanedustajat lähettivät kymmeniä tervehdyksiä kentälle.

Anne Kalmari, kansanedustaja,

Eduskunnan vapaaehtoistyön tukiryhmän pj.

Julkaistu maaliskuussa 2017 Kansalaisareenan verkkolehdessä: http://kansalaisareena.fi/verkkoareena/hyvan-mielen-vapaaehtoistyota/

 

Ajatuksia naisista ja heidän asemastaan osuustoiminnassa

Ehdotin eduskuntaan osuustoiminnan äitiä Hedvig Gebhardia ja naisten asemaa käsittelevän juhlaseminaarin järjestämistä, ja se piettiinkin maaliskuun 2017 alussa Eduskunnan naisverkoston ja Pellervo-seuran voimin.

Siinä samalla tuli itsekin tsekattua mikä on naisten asema isoimmissa osuuskunnissa. Alueellisella tasolla ihan kohtuullinen, valtakunnan tasolla edustajistoissa ei enää oikein nieltävissä. Metsäliitolla, Valiolla, OP:lla ja SOK:lla naisia löytyi edustajistoissa vaihtelevasti noin 15% ja jopa yli 50%:in välillä. Kun mennään valtakunnantasolle, määrät putoavat. Hallintoneuvostoissa naisten osuus vaihtelee 7-29% prosentin välillä ja kahden näistä hallituksista ei heitä löydy yhtään! Tuntuu, että naisen täytyy olla kaksin verroin parempi kuin mies, päästäkseen merkittäviin asemiin.

Eikö osuuskunnille itselleenkin olisi hyväksi saada tasa-arvoisempi päättäjäkunta? Ovathan omistajatkin molempia sukupuolia?

Mikä sitten avuksi? Naisia tulee kannustaa päätöksentekoon. Usein vastaan tulee sama asia kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Osaanko tarpeeksi? Ehdinkö perehtyä? Onko mielipiteelläni arvoa? Nyt naiset itsetuntoa kehiin! Monesti naisten koulutus on korkeampi kuin miehen. Arjen organisoinnissa ja rahavirtojen pyörityksessä olemme oppineet ratkomaan asioita. Olen nähnyt monen miehen avaavan asiakirjakuoren kokouksessa. En yhdenkään naisen. Innostukaa naiset asioista, paneutukaa! Se auttaa osaltaan.

Naisen pitää pystyä kohtaamaan toiset pää pystyssä vertaisena, verkostoitua ihan kuin miestenkin. Jos joku tytöttelee – pojittele. Jos joku kehuu rintavarustusta, huomauta kiinteästä takapuolesta. Huumori kantaa yhtä lailla kuin asiaosaaminen, jota silti aina suosittelen.

Pitäisikö sitten rakenteisiin puuttua? Itseäni helpotti aikanaan emäntien hallintokurssi. (Isäntä oli tosin myöhemmin sitä mieltä, että miehille pitäisi järjestää emäntien hallintakurssi 😀 ). Kun olin pari viikkoa perehtynyt tilinpäätösanalyyseihin ja yhteiskunnan rakenteisiin, oli minulla myös paremmin pokkaa sanoa oma mielipiteeni. Siispä kannustan tällaisen koulutuksen järjestämiseen.

Entäpä muut rakenteelliset ratkaisut? Kiintiöt? Olen aiemmin vastustanut naiskiintiöitä yrityksissä. Eduskunnan naisverkoston seminaari havahdutti minut historian kulkuun. Suomi on ollut edelläkävijä tasa-arvoasioissa. Naiset saivat ensimmäisenä maailmassa mahdollisuuden olla sekä ehdokkaana eduskuntaan, että äänestää. Hedvig Gebhard oli heidän joukossa.

Julkisessa päätöksenteossa kiintiöt ovat saaneet aikaan sen, että miehiä ja naisia löytyy lautakuntiin kuin itsestään. Kiintiöt ovat ikäänkuin tehneet itsensä tarpeettomiksi.

Hedvig Gebhard aloitti jo eduskuntaan noustessaan työn naisten osallistamiseksi osuuskuntiin. Aluksi hän ajatteli, että naisten asema kohenee valistuksella ja aktivoimisella. Loppuvaiheessa eloansa hän arveli kiintiöitä kuitenkin tarvittavan. Sata vuotta on kulunut, kiintiöitä ei ole tullut eikä liioin naisten asema osuuskunnissa ole kohentunut riittävästi. Olisikohan minunkin aika muuttaa asennettani, ennen kuin olen eläkkeellä?

Sivu 2 / 9412345»

Tapahtumat

  • Ei tulevia tapahtumia.

KYSELY

Tällä hetkellä ei ole gallupia saatavilla.
Keskusta
Lasten ja nuorten valtuutettu