Perustuslakia ei muuteta hötkyilemällä
Äänestimme perustuslain muuttamisesta. Perustuslakimuutos ei ole mikään radikaali kokonaisuudistus vaan maltillinen täsmennys, jossa selkeytetään keskeisten valtioelintemme eduskunnan, valtioneuvoston(=hallitus) ja tasavallan presidentin toimivaltasuhteita. Eduskunnan valta kasvoi hieman. Presidentti vastaa jatkossakin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Yhteistyön merkitys eduskunnan, hallituksen ja presidentin välillä korostuu. EU:ssa pääministeri edustaa ja kahden lautasen murheet poistuvat. Kun Paavo Väyrysestä tulee presidentti, hän myös toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä, kuten presidentit tähänkin asti.
EU- kriittisiä haluan toppuutella. Itsekään en oikein aina lämpene EU:n päätöksille, vaikka elinkeinoelämämme on saanutkin EU:n jäsenyydestä hyötyä. Tärkeä asia on ollut myös EU:n mukanaan tuoma turvallisuus. Kauhukuvien maalailijat pistivät joukkoagitaation käyntiin siitä, että EU:n jäsenyyttä ei saa mainita perustuslaissa. Haluan huojentaa mieltänne. Vaikka se jäsenyys nyt siellä lukeekin, voimme erota EU:sta sinä päivänä, kun eduskunnassa enemmistö edustajista niin tahtoo. Voimme siis erota määräenemmistöllä. Tosiasian mainitseminen ei vaikuta meidän ja EU:n välisiin suhteisiimme kumpaankaan suuntaan. Perussuomalaiset eivät valitettavasti halua heille sopivissa asiayhteyksissä tunnustaa tosiasioita.
Ja kun aina vaan vedotaan niihin vanhoihin puolueisiin niin tässä vähän taustaa. SMP (Suomen maaseudun puolue) on perustettu vuonna 1959 ja Perussuomalaiset heti sen jatkeena1995.
Suomen Keskusta nimi on otettu käyttöön 1988. Me kuitenkin olemme ylpeitä yli vuosisadan kestäneestä maalaisliittoperinteestä. Vihreä liitto on perustettu 1987. Se voisi viljellä muista puolueista nimitystä vanhat puolueet.
Oikeudenmukaisuutta viljelijöille!
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskista (kok) käsiteltiin eilisessä debattikeskustelussa silkkihansikkain, vaikka leikkaukset tästä pääluokasta ovat suuremmat kuin mistään muualta. Tuntuu, ettei viesti viljelijän hädästä mene perille. Missä on oikeudenmukaisuus?
Hallituksella ei ole mitään käsitystä miltä tuntuu viljelijästä, kun hän kuuntelee tulopoliittista neuvottelua siitä, olisivatko palkankorotukset prosentin, 2, 3, 4 vai kenties jopa 6 prosenttia, kun tämä hallitus järjestää maanviljelijöille 5 prosentin palkanalennuksen. Maatalouden pääluokasta leikataan neljä prosenttia, kun muista pääluokista leikataan keskimäärin 2,2 prosenttia. Miksi näin tehdään? Siksi, että tälle hallitukselle on aivan sama, mitä ruokaa he suuhunsa pistävät. Kukaan ei sano tätä asiaa ääneen vaan puhutaan kauniisti lähiruuasta, kun samalla viedään pohja pois siltä, että suomalainen ruuantuotanto voisi jatkua.
Eilen MTK:n edustajat toivat maaseutuvetoomuksen kansanedustajille. Hyvä vetoomus ja toivottavasti se otetaan vakavasti myös hallituspuolueissa!
Lähiruokaväkeä Keski-Suomesta vieraana
Oli upeaa tavata lähiruokaväkeä ja kuunnella heidän terveisensä. Ihana huomata, että lähiruokabuumi leviää. Keski- Suomessa työ on jo pitkällä ja on ollut ilo olla mukana alkumetreiltä lähtien. Sama homma nyt vain Helsinki-Uusimaa -akselille. Siinä sitä on sopivan kokoista haastetta.
Monia käytännön murheita kuitenkin vielä on. Huolena oli esimerkiksi se, että vielä monet elintarvikesäädökset vaikeuttavat lähiruuan tuottamista. Eviran ja MMM:n tulisi mennä EU-vaatimusten kanssa maltilla ja katsoa miten helpoimmin edistetään lähiruuan saamista kuluttajille.
Hinta on tietysti se tärkein asia. Jos teet kaikki kuluttajien toiveiden mukaisesti ja tuotat ”ekstrahyvää”, silloin normaalit jakelukanavat, joissa tuote muuttuu bulkiksi, eivät anna oikeaa hintaa työstä. Tai sitten se, että lisäarvon kahmii keskittynyt kauppa. Luomulisä kuuluu viljelijälle ei kaupalle! Ylipäätään suomalaiset viljelijät eivät tällä hetkellä saa mitään hyötyä siitä, että tuotantotapa ottaa muita maita paremmin huomioon ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin. Ruokapiirejä, suoramyyntikeskuksia nettimarkkinoita siis lisää, vaikka ne olisivat aluksi kuinka marginaalisia hyväänsä!
Alkuperämerkintäasia etenee ja siitä tekee mieleni hihkua, vaikka ryydyttävän hidastahan tämä on ollut!
Kohtuullisuutta
Yleissitovuus ei toimi, sillä kaikki yritykset eivät ole yhtä kannattavia. Myös kannattavimpien alojen työ liputetaan helposti kestämättömien palkkaratkaisujen myötä ulos. Prosenttikorotuskäytäntö lisää tuloeroja. Joku saa prosentin korotuksella kahvipaketin ja toinen rekkakuorman kahvia. Raha lisääntyy niille, joille se ei enää tuo lisää onnea.
Palkansaajajärjestöt tuntevat syystä katkeruutta johtajien huippupalkkoja kohtaan. Kysytään, missä esimerkin näyttäminen. Miksi työntekijät sitoutuisivat malttiin, mikäli työnantajat eivät sitoudu työntekijöihinsä, vaan pienessäkin notkahduksessa väki pistetään surutta ulos?
Valtion ei pidä nyt alistua painostukseen. Kun valtio on muutoinkin veloissa korviaan myöten, yleisiin veronalennuksiin ei ole nyt varaa. Velkakello raksuttaa ja veronalennuksia seuraavat leikkaukset koskevat helpoiten vähäosaisia.
Palkkaneuvotteluissa on mukana vain osa suomalaisista! Pienyrittäjät, mukaan lukien maa- ja metsätalousyrittäjät puuttuvat neuvottelupöydistä. Heidän näkökulmansa ei tunnu kiinnostavan työmarkkinaosapuolia, ei myöskään hallitusta.
Otetaan oppia naapurista. Ruotsissa kaikki puhaltavat yhteen hiileen: yrittäjät ja työntekijät. Suunnitellut tuloveronalennuksetkin peruttiin yhdessä tuumin.
Miljardit pöytään!
Valtiovarainministeri Urpilainen haluaa sijoittaa ekstrarahaa selvitystilassa olevaan konkurssipesään. Sukellamme yhä syvempään yhteisvastuuseen.
Sinullekin on varmasti soittanut joskus lehtimyyjä, joka on halunnut antaa lahjan, vaikkapa haluamasi lehden ilmaiseksi kuukauden ajaksi. Ehtona on vain se, että maksat etukäteen puolentoista vuoden lehtitilauksen jotain toista lehteä, jota et oikeastaan tarvitse.
Ranskalle, Saksalle ja Hollannille tarjottiin samaa mahdollisuutta sijoittaa Euroopan rahamarkkinoiden pelastamiseksi rahat etukäteen. Siten, että osan rahoista voisi saada takaisin kolmenkymmenen vuoden päästä. Rahat (Suomi 1,44 miljardia!) joutuu lyömään pöytään kerralla. Muut maat eivät tarttuneet tilaisuuteen. Kukapa haluaisi ottaa velkaa saadakseen osan lisäriskistä takaisin myöhemmin. Ei ainakaan jos muutenkin taloudenpitoa tehdään velaksi.
Aina ei kannata ottaa vastaan tarjousta, mikä sinulle annetaan.
Latautuu ...
