Mustikoita löytyy vielä metsästä ja puolukka-aika on vasta aluillaan. Sateiden jälkeen marjat ovat nyt meheviä.
Oma innostukseni kohde ovat sienet. Erityyppisissä metsissä kasvaa erilaisia sieniä. Kanttarellit viihtyvät vähän rehevämmissä lehtomaisissa metsissä, sillä ne tykkäävät lehtipuista. Karvarouskuja on teiden ja metsäkoneurien varsilla ja muita rouskuja synkemmissäkin metsissä ja kuivemmillakin kankailla. Tatteja ja haperoita tuntuu olevan ihan kaikkialla. Joka tapauksessa, kun menee metsään, löytyy varmasti jonkinlaisia syötäviä sieniä.
Olen koettanut joka vuosi opetalla yhden uuden tulokkaan. Niinpä kuukuset, limanuljaskat, suomumustesienet ja nokirouskut löytävät tiensä koppaan. Silti moni herkullinen ruokasieni jää itseltä metsään.
Koivunkantosieni arveluttaa joskus, sillä se muistuttaa tappavan myrkyllistä lahottajaa myrkkynääpikkää. Jauhosienet olen joskus jopa kuivattanut, mutta sitten heittänyt pois ajatellen, että jospa se on kuitenkin jotain syötäväksi kelpaamatonta malikkaa. Samoin herkkusienten keruu pelottaa, vaikka ne eroavat valkoisista kärpässienistä reilusti. Kun voi varmistaa tunnistuksen asiantuntijalta, uskaltaa käyttää sieniä turvallisin mielin. On ihanaa, että Maa- ja kotitalousnaiset sekä Martat järjestävät sienikursseja, joilla tutustuu uusiin sienilajeihin. Nykyään myös netistä löytyy aika hyvin tuntomerkkejä.
Mutta ihan perinteisillä kanttarelleilla, tateilla ja tunnetuimmilla rouskuilla saa jo kopat täyteen. Sienihulluus on hauska ja herkullinen tauti. Toivon, että villitys leviää ilman ihmiskontaktejakin. Myös hyvässä seurassa sienestäminen on antoisaa ja turvavälien pitäminen onnistuu vaivatta.
On olemassa monia tapoja säilöä sieniä. Niitä voi pakastaa, kuivata tai säilöä esim. suola- tai etikkaliemeen tai öljyyn. Myös käyttötapoja löytyy runsaasti. Muista tarvittaessa ryöpätä sienet. Mikä onkaan herkullisempaa, kuin pannulla voissa paistetut kanttarellit!
Metsästä saat maukkaiden ainesten lisäksi raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa. Samalla pienennät ruuan tuottamisesta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä. Jokamiehenoikeudet antavat meille kaikille mahdollisuuden nauttia ilmaisista metsän antimista.
”Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.” Vanha suomalainen sanontakin kannustaa meitä ulkoilemaan metsissä!
Terveisin,
Anne Kalmari
Kansanedustaja
Maa- ja metsätalousvaliokunnan pj
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Viispiikkisessä ke 1.9.2021