Minun on vaikea ymmärtää, miksi osa suomalaisista on valmis antamaan metsäpäätöksentekomme EU:n käsiin, kun se tahtoo metsämme lähinnä metsäreservaatiksi. En näe, että EU:sta tulisi suurta viisautta metsiin liittyvissä asioissa, kun valtaosa maista on ensin tuhonnut omat metsänsä. Sarkastisesti voisi sanoa, että muut Euroopan maat voisivat ensin huolehtia, että niissä on pinta-alasta vähintään 75 % metsää kuten Suomessa, ja tulla vasta sitten meitä neuvomaan. Myös Euroopan tiukasti suojelluista metsistä yli puolet on Suomessa.
Maa- ja metsätalousvaliokuntaan tulvii jatkuvasti EU:n esityksiä, joissa EU vaivihkaa yrittää päästä käsiksi Suomen metsäpolitiikkaan. Milloin ilmastoasioiden, milloin monimuotoisuuden, milloin minkäkin varjolla halutaan estää esimerkiksi avohakkuita. Avohakkuitahan Suomessa on alle prosentti metsistä, rapiat 100 000 hehtaaria vuosittain, alle prosentti metsäpinta-alasta. Saman puumäärän hakkaaminen jatkuvan kasvatuksen menetelmin vaatisi kolminkertaisen pinta-alan. Meillä metsien käyttömuotoja on monenlaisia ja kestävyydestä on huolehdittu pitkällä perinteellä. Ympäristö- ja metsänkasvatusosaaminen Suomessa ovat huippua ja kehittyvät koko ajan. Onneksi perinteinen punamulta-akseli ei horju vaan puolustaa metsiämme Brysselissä.
Itse koitan hoitaa oman työni niin, että kestävä metsätalous voi jatkua. Valiokunta on torpannut jämäkästi oudot EU-esitykset. Esimerkiksi metsäbiomassan kestävyyskriteerien (RED II -direktiivi) kohdalla ilmoitimme yksimielisesti ja yksiselitteisesti, että komissiolle ei ole annettu toimivaltaa antaa täytäntöönpanosäädöksiä tiukentaa niitä. Piste. EU-kriteerit kannustavat oikeisiin asioihin, mutta haluamme hoitaa ne itse tutkimustiedon pohjalta. Me kyllä osaamme hommamme. Monimuotoisuus on tärkeää ottaa huomioon, mutta usein asioita myös vääristellään.
Meille on luotu uhkakuvia metsien, lajiston ja järeiden puiden katoamisesta. Sitä tapahtuu kuitenkin vähemmän silloin, kun metsän kasvattaminen on kannattavaa. Metsiä ei hakata nuorena sellukattilaan, koska se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kannattavaa on pistää harvennusrästit kuntoon, että saadaan myöhemmin tukkia puurakentamiseen. Metsälaki on huolehtinut jo sata vuotta, että kaadettujen puiden tilalle kasvaa uutta metsää. Järeiden puiden määrä kasvaa. Lisäksi vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus on Etelä-Suomessa moninkertainen 1920-luvun tilanteeseen verrattuna. Myös uhanalaisille lajeille järjestetään metsäpuolella parempia olosuhteita.
Taksonomiaa koskeva asetus on tulossa käsittelyymme syksyllä. Komission asetusluonnos määrittelisi jopa tavanomaisen suomalaisen metsätalouden ei kestäväksi! Kun arvioidaan kestäviä investointikohteita, metsäinvestoinnit saattaisivat olla vaarassa, jos puuta on hankittu avohakkuumenetelmin tai turvemailta. Näin Äänekosken biolaitoksen kaltaiset investoinnit voisivat jatkossa vaarantua. Tällaista määrittelyä emme valiokunnassa tule hyväksymään.
Valiokuntamme korostaa sitä, että fossiilitalous on pääasiallinenilmastonmuutoksen aiheuttaja. Uusiutuvan puubiomassan käytön hankaloittaminen heikentää mahdollisuuksia torjua ilmastonmuutosta. Usein olemme myös nostaneet esille bioenergian merkityksen huoltovarmuudelle sekä sen, että mitä paremmin metsät kasvavat, sitä paremmin ne sitovat hiiltä. Valtakunnan metsien kolmannen inventoinnin mukaan 1950-luvun alussa Etelä-Suomen metsistä vajaatuottoisia oli 21,4 %. Nyt vajaatuottoisia on alle 7 %.Metsämme kasvavat lähes 110 miljoonaa kuutiota vuodessa – enemmän kuin koskaan ennen.
Valiokuntamme otti kantaa ilmastonmuutoksen seurauksiin. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii meiltä jatkossa toimia. Mm. metsäpalo-, myrskytuho- ja tuholaisriski kasvavat. Valiokunta korosti tässäkin yhteydessä, ettei toimeenpanoon tule kytkeä ohjeistusta jäsenvaltioille käytännön metsänhoitotoimista.
On myös otettava huomioon, että Suomen metsät ovat pääosin yksityisomistuksessa. Omaisuuden suoja vaarantuu, jos näihin EU:n juttuihin lähdetään mukaan. Metsä on monelle työ, varallisuus ja sijoituskohde. Kun Euroopan metsästrategia tulee meille puitavaksi, sen ei tule olla alisteinen esimerkiksi monimuotoisuusstrategialle. Metsien kestävä käyttö, johon liittyy niin taloudellinen, sosiaalinen kuin ympäristökestävyys, tulee pitää suomalaisissa näpeissä. Metsät eivät jouda museoon.
Anne Kalmari
Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 17.7.2021